tiistai 20. helmikuuta 2018

Maakasvit ilmaantuivat jo kambrikaudella, uusi tutkimus kertoo – ja haastaa darvinistisia uskomuksia


Nykyisin kasvit viihtyvät myös autiomaassa.





Joel Kontinen

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa evolutionistien käsityksiä kasvien ilmaantumisesta.

Varhaisimmat kasvifossiilit ovat ”420 miljoonaa vuotta” vanhoja, mutta Bristolin yliopiston tutkijatohtorin Philip Donoghuen mielestä maakasvit näkivät päivänvalon jo kambrikaudella puoli miljardia vuotta sitten.

Tutkijat arvelevat, että varhaiset kasvit muistuttivat lehtisammalta ja valmistivat maaperää maaeläimille, jotka heidän mukaansa ilmaantuivat samoihin aikoihin.

Donoghuen ja kollegojen tutkimus perustuu molekyylikellomenetelmään, joka on tavan takaa ristiriidassa fossiiliajoitusten kanssa.

Kukat aiheuttivat päänvaivaa jo Charles Darwinille, joka luonnehti niiden evoluutiota inhottavaksi mysteeriksi.

Varhaisimmat kukat näyttävät aivan nykykukilta, eli niiden evoluutio on jämähtänyt paikoilleen ja dinosaurusten kauden kasvit, esimerkiksi saniaiset, araukariat ja dinopuu eli Wollemia nobilis viihtyvät yhä keskuudessamme.

Lähde:

Briggs, Helen. 2018. Origins of land plants pushed back in time. BBC News (20.2.).


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kari Enqvist ei uskalla väitellä evoluutiosta Matti Leisolan kanssa

Aamulehti julkaisi pitkän jutun emeritusprofessori Matti Leisolasta, joka Evoluutiouskon ihmemaassa jälkeen on Jonathan Wittin kanssa kirjoittanut kirjan Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.



Joel Kontinen


Aamulehti kirjoittaa yllättävän myönteisesti emeritusprofessori Matti Leisolasta, joka luennoi eilen Tampereen kamarimusiikkijuhlilla aiheesta Elämä – ihmeellisesti suunniteltu:

Matti Leisola on uskovainen tiedemies, jonka näkemys elämän älykkäästä suunnittelusta herättää raivoisaa vastustusta tiedepiireissä.

Leisolalle on syytä nostaa hattua sinnikkyydestä ja rohkeudesta.

Leisola tunnetaan Charles Darwinilta lähtöisin olevan evoluutioteorian leppymättömänä arvostelijana, joka pitää darvinismia ateistien uskontona ja koko evoluutioteoriaa ontuvana selityksenä elämän synnylle ja kehitykselle.


Aamulehti antaa Leisolalle tilaa perustella näkemystään:

Darvinismin perusteet ovat erittäin heikkoja. Kokeellinen luonnontiede osoittaa, ettei meillä ole mitään tietoa elämän synnystä tai uusien eliökuntaryhmien synnystä molekyylitasolla.

Leisola selvittää myös, miten suunnittelu liittyy musiikkiin:

Aivan kuin musiikin informaatio on nuoteissa, joista voi tehdä monenlaisia kappaleita, biologian takana on dna:ssa oleva informaatio, josta biologiset lajit voidaan tehdä.

Darvinistinen evoluutio on Leisolan mukaan jotain vallan muuta kuin pieniä muutoksia eliölajeissa:

Eihän kukaan kiellä jotakin pientä muuntelua ja vaikkapa antibioottiresistenssiä. Mutta kun puhutaan todellista uusien rakenteiden ja uuden informaation synnystä, silloin ei evoluutiolle enää löydykään todisteita. Mekanismia ei yksinkertaisesti tiedetä.”

Biologiassa suunnittelu on yhtä ilmeistä kuin esimerkiksi arkeologiassa, jossa saviruukun kappale ei ole voinut syntyä itsestään.

Aamulehti kertoo myös Leisolan englanninkielisestä uutuuskirjasta Heretic, jonka nimi viittaa toisinajatteluun tai kerettiläisyyteen, ja mainitsee, että kukaan naturalistisen luonnontieteen edustaja, esimerkiksi Kari Enqvist ei suostunut keskustelemaan Leisolan kanssa Tampereen tapahtumassa.

Aiemmin myös Esko Valtaoja kieltäytyi keskustelemasta Leisolan kanssa elämän synnystä.


Lähde:

Hautala, Harri. 2018. Voiko saviruukun tekijää verrata Luojaan? Kiistelty Matti Leisola uskoo älykkääseen suunnitteluun ja vastustaa evoluutioteoriaa. Aamulehti (15.2.).

perjantai 16. helmikuuta 2018

Lepakoiden ällistyttävät kyvyt eivät mairittele Darwinia

Lepakko pitää myös kaktuksen medestä. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service Headquarters, CC BY 2.0.





Joel Kontinen

Lepakoiden ällistyttävät kyvyt eivät mairittele Darwinia. Niiden suunnistuskyky on ilmiömäinen, ja ne pystyvät lentämään 160 kilometrin tuntivauhtia. Niiden syke voi vaihdella 200 lyönnistä 1000 lyöntiin minuutissa.

Sikäli kuin tiedämme, jo varhaisin lepakko muistutti nykylepakoita kaikuluotaimineen.

Joillain lepakoilla on karvainen kieli, jolla ne imevät hedelmistä nektariinia. Tuoreen tutkimuksen mukaan nämä lentävät nisäkkäät pystyvät kielensä hiusmaisilla ulkonemilla hörppimään kukkien mettä ihanteellisen tehokkaasti.

Tästä ei voida kiittää darvinistisia prosesseja vaan Jumalaa, joka on kaiken luonut toimivaksi jo alusta lähtien.


Lähde:

Crane, Leah. 2018. Bats’ hairy tongues are perfectly adapted for lapping up nectar. New Scientist (15.2.).

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tuulahdus Baabelista: amerikkalaisnainen alkoi puhua brittikorostuksella toivuttuaan pahasta päänsärystä

Pieter Brueghel vanhempi: Baabelin torni (1563). Kuva public domain.



Joel Kontinen

Michelle Myers on 45-vuotias amerikkalaisnainen, joka ei ole koskaan käynyt USA:n ulkopuolella.

Rouva Myers on toistuvasta kärsinyt pahasta päänsärystä, ja kerran toivuttuaan siitä hän puhui englantia irlantilaisella korostuksella kaksi viikkoa.

Toisella kerralla hän puhui australialaisella korostuksella.

Kaksi vuotta sitten hän heräsi aamulla pahan päänsäryn jälkeen ja rupesi puhumaan brittikorostuksella, jota hän edelleenkin käyttää.

Oireyhtymä tunnetaan anglosaksisessa kirjallisuudessa nimellä Foreign Accent Syndrome. Yleensä se ilmenee aivoinfarktin tai muun aivovamman jälkeen, ja lääketiede tuntee vain kuutisenkymmentä tällaista tapausta.

Vuonna 2010 tuolloin 13-vuotias kroatialaistyttö Sandra Ralic ei herättyään koomasta enää ymmärtänyt äidinkieltään vaan puhui sujuvasti saksaa, josta hän ennen onnettomuutta osasi vain alkeet.

Vuonna 2013 australialaisnainen alkoi autokolarin jälkeen ääntää englantia ranskalaiskorostuksella.

Tällaiset tapaukset muistuttavat meitä Baabelin (tai Babylonin) kielensekoituksesta, jota kuvaillaan 1. Mooseksen kirjan eli Genesiksen 11. luvussa.

Kielet muuttuivat tuolloin kesken sivulauseen.

Lähde:

Horton, Alex. 2018. An American says she fell asleep with a headache — and woke up with a British accent. The Washington Post (13.2.).

maanantai 12. helmikuuta 2018

Evoluutio ei selitä pommikiitäjän häkellyttäviä kykyjä


Pommikiitäjäinen (Brachinus crepitans). Kuva: Peter Halasz, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Pommikiitäjä on osoitus nerokkaasta suunnittelusta, joka tuo evolutionisteille harmaita hiuksia.

Pommikiitäjäinen suuntaa tulikuumaa (100°C) hydrokinonin ja vetyperoksidin sekoitusta saalistajaa kohti, joka yleensä katsoo parhaaksi perääntyä.

Hiljattain Koben yliopiston tutkijat Shinji Sugiura ja Takyua Sato katsoivat, mitä tapahtuu, kun sammakko nielaisee pommikiitäjäisen, joka ei ole vielä ehtinyt laukaista kiehuvaa seostaan.

Pommikiitäisen tykki toimii tehokkaasti myös sammakon vatsassa, joten melko usein (yhden tutkimuksen mukaan 43 prosentissa tapauksista) sammakkoparka joutuu oksentamaan ateriansa, joka kömpii vahingoittumatta tiehensä.

Näin saattaa käydä jopa 107 minuutin kuluttua, mutta jos tutkijat onnistuivat provosoimaan kiitäjiä laukaisemaan tykkinsä ennen kuin ne kohtasivat sammakon, niille saattoi käydä kalpaten.

Pommikiitäjän aseistus ei ole voinut kehittyä asteittain darvinistisen yritys-ja-erehdys strategian tuotoksena.


Lähde:

Coghlan, Andy. 2018. Beetles escape alive after almost 2 hours in a toad’s stomach. New Scientist (7 2.).




lauantai 10. helmikuuta 2018

Koirien historia ei mairittele Darwinia

Kuva: morphdog, cc by-sa 4.0.




Joel Kontinen

Evolutionistit kertovat useita tarinoita koirien kesyyntymisestä, mutta mitään niistä ei voida varmasti osoittaa todeksi.

Äskettäin tutkijat analysoivat uudestaan Saksasta satakunta vuotta sitten löydettyä koiran fossiilia, jonka iäksi arvioitiin 14 200 vuotta. Se oli toistuvasti kärsinyt potentiaalisesti tappavasta taudista, mutta selvinnyt niistä ja lopulta päätynyt samaan hautaan nelikymppisen miehen ja parikymppisen naisen kanssa.

Tämä viittaa siihen, että ihmiset pitivät koiraa lemmikkinä jo oletetulla kivikaudella.

Vaikka jotkut evolutionistit ovat väittäneet näkevänsä koiraroduissa evoluutiota, koirat osoittavat selvästi, että Genesiksen lajiensa mukaan -periaate pitää edelleenkin paikkansa.

Niinpä esimerkiksi Australian villikoira dingo ja koiran ja suden risteymä eivät tue evoluutiota.

Aivan liian monet koirarodut on jalostettu pilalle, mikä osoittaa evoluution mahdottomuuden.

Monesti sekarotuiset taas voivat mainiosti.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. Oldest dog burial suggests prehistoric humans loved dogs as pets. New Scientist (8. 2.).


torstai 8. helmikuuta 2018

Meritähti näkee sinut älykkäästi suunnitelluilla verkkosilmillään

Kuva: Adrian Pingstone, Public domain.



Joel Kontinen

Eläintieteilijät luulivat, että meritähti turvautuu ensisijaisesti hajuaistiinsa suunnistaessaan valtameren pohjassa, mutta tuoreet havainnot viittaavat siihen, että tämä pikku otus näkee joka suuntaan, myös syvällä meren pohjassa ja silloin, kun aurinko piileskelee pilven takana.

Meritähdellä on sakaroidensa päässä verkkosilmiä, joita voi olla viitisenkymmentä.

Silmät eivät ole yhtä tehokkaita kuin meillä, mutta meritähden vetiseen maailmaan se sopivat mainiosti.

Verkkosilmät aiheuttavat darvinisteille ongelmia, koska ne ilmaantuivat evoluution maailmaan liian varhain.

Esimerkiksi trilobiiteilla oli kadehdittavan tehokkaat silmät.

Nykyisin vaikkapa banaanikärpänen pystyy väistämän saalistajia riittävän ripeästi turvautumalla ärsykkeisiin, joita se havaitsee verkkosilmillään.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Starfish Can See You … with Their Arm-Eyes. Live Science (7.2.).

tiistai 6. helmikuuta 2018

Neandertalilaiset valmistivat puisia työkaluja tulen avulla


Evolutionistien käsitys neandertalilaisista on muuttunut melkoisesti viime vuosikymmeninä.





Joel Kontinen

Neandertalilaiset osasivat hyödyntää tulta, kun he valmistivat puisia työkaluja. He käyttivät niitä kaivaakseen maan alle hautautuneita syötäviä kasveja.

Äskettäin Biancamaria Aranguren kollegoineen löysi italiasta neandertalilaisten muinoin asuttamalta alueelta 58 puuesinettä, joita nämä kaikesta päätellen käyttivät työkaluina.

Evolutionistit ovat joutuneet myöntämään, että heidän käsityksensä neandertalilaisista on muuttunut melkoisesti viime vuosikymmeninä.

Nyt tiedetään, että neandertalinihmiset lämmittivät kotiluolansa, hautasivat kuolleet, valmistivat soittimia, käyttivät kamomillaa ja kärsämöä mausteina, purjehtivat Kreikan saaristossa, olivat taitavia luolataiteilijoita, tekivät taidokkaita työkaluja, käyttivät sulkakoristeita, puhdistivat hampaanvälinsä hammastikuilla ja kykenivät puhumaan.

Genesikseen perustuvan mallin mukaan neandertalilaiset olivat täysin ihmisiä. He olivat Nooan jälkeläisiä, jotka elivät vedenpaisumusta seuranneella jääkaudella Euroopan karuissa oloissa.


Lähde:

Marshall, Michael. 2018. Rare wooden tools show that Neanderthals got creative with fire. New Scientist (5.2.).

maanantai 5. helmikuuta 2018

Pastorit hakoteillä: siunaavat abortteja, joita tehdään ”Jumalan kunniaksi”

Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. Kuva: Rafael Vargas, Public domain.




Joel Kontinen

Baptistisaarnaaja Carlton Veazey ja kolme muiden kirkkokuntien pastoria sekä yksi rabbi kävivät Bethesdassa siunaamassa aborttikliniikan, jossa heidän mukaansa vauvoja abortoidaan Jumalan kunniaksi.

Tämä on varsin kummallista logiikkaa. Raamattu kutsuu kuolemaa viholliseksi, joka sai alkunsa syntiinlankeemuksesta.

Kristityt sananjulistajat eivät valitettavasti aina ole pysytelleen uskollisina Jeesuksen opetukselle.

Aborttien lisäksi jotkut ovat valmiita siunaamaan muita syntejä ja suosimaan antikristillisiä oppeja, esimerkiksi teististä evoluutiota.

Lähde:

Ertelt, Steven. 2018. Christian Pastors Bless Late-Term Abortion Clinic and Its Staff, “All They Do is For God’s Glory”. Life News (1.2.).


lauantai 3. helmikuuta 2018

Pesukarhu ja orava kävelivät dinosaurusten kanssa liitukaudella

Pesukarhu käveli jo dinosaurusten kanssa. Kuva: Dmytro S., Public domain.




Joel Kontinen

Dinosaurusten ja nisäkkäiden ei pitäisi kävellä yhdessä, mutta nykyisen Marylandin alueella on käynyt juuri niin.

Jalanjälkien perusteella pari nodosaurusta on kävellyt samaan aikaan oravan ja pesukarhun kanssa liitukaudella noin ”110 miljoonaa vuotta sitten.

Evolutionistit tuskin odottivat tällaista.

Live Sciencen mukaan dinojen ja nisäkkäiden jalanjäljet ovat ikuistuneen ruokapöydän kokoiseen tilaan, joten niiden on täytynyt kävellä todella lähellä toisiaan.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Were Dinosaurs Having a Party Millions of Years Ago in NASA's Backyard? Live Science (1.2.).

torstai 1. helmikuuta 2018

Uusin ”liskolintu” Archaeopteryxin fossiili ajoitettiin ammoniittifossiilien perusteella


Monet evolutionistit haluavat nähdä Archaeopteryxin dinosauruksena.



Joel Kontinen

Tuorein Saksasta löydetty Archaeopteryxin fossiili valaisee, miten fossiileja ajoitetaan: Läheltä löydettiin ammoniitteja, joiden iäksi arvioitiin ”152 miljoonaa” vuotta.

Kukaan ei tullut ajatelleeksi, miten Archaeopteryx ja ammoniitit päätyivät samaan kerrostumaan. Etenkin virtaava vesi voi joskus sekoittaa kerrostumia.

Archaeopteryx oli harakan kokoinen lintu, jolla oli siivet, nykylintujen sulat, linnun nokka ja toivomusluu.

Archiella on myös muutamia liskomaisia piirteitä (niin kuin jollain nykylinnuilla), joten evolutionistit haluaisivat tehdä siitä dinosauruksen.

Lähde:

Gannon, Megan. 2018. Oldest Fossil of 'Missing Link' Dinosaur Discovered in Germany. Live Science (30.1.).