keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mantereelta toiselle lauttaillut muurahaiskarhu tuottaa evolutionisteille päänvaivaa


Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla). Kuva: Malene Thyssen, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla)on nimensä mukaisesti iso, vaikka se ei olekaan karhu. Tämä Etelä- ja Keski-Amerikassa asusteleva otus voi muurahaisten, termiittien ja toukkien lisäksi syödä myös hedelmiä.

Se voi painaa jopa 39 kiloa, ja pituutta sille voi kertyä 2,1 metriä (hännän kanssa).

Evolutionistit uskovat, että modernit muurahaiskarhut ilmaantuivat Etelä-Amerikkaan noin 38– 54 ”miljoonaa vuotta” sitten. Sen jälkeen ne eivät juuri ole ehtineet muuttua.

Darvinistien ahdinkoa lisää se, että Euroopasta on löydetty ”45 miljoonaa vuotta” vanha muurahaiskarhun fossiili.

Tuolloin Etelä-Amerikka oli saari, joten ainoat keinot päästä sieltä Eurooppaan oli joko uida tai tulla lautalla.

Evolutionistien on niin ikään uskottava, että myös vanhan maailman apinat ja Hoatsin (Opisthocomus hoazin) harrastivat mannertenvälistä lauttailua, jos heidän uskomuksensa pitää paikkansa.

Elävät fossiilit, esimerkiksi maasika (Orycteropus afer), vesinokkaeläin ja nokkasiili, (Tachyglossus aculeatus) tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Lähteet:

Delsuc, Frédéric et al. 2001. The evolution of armadillos, anteaters and sloths depicted by nuclear and mitochondrial phylogenies: implications for the status of the enigmatic fossil Eurotamandua.
Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences
268 (1476),1605–1615.

Woltanski, Amy. 2004. Myrmecophaga tridactyla. Animal Diversity Web.