lauantai 24. kesäkuuta 2017

Erikoistuvat ribosomit: solumme ovat ihmeellisempiä kuin mitä edes uskalsimme kuvitella


Ribosomi on proteiinitehdas. Kuva: Boumphreyfr, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Meidän jokaisessa solussamme voi olla 10 miljoonaa ribosomia, joita esimerkiksi tuore Science luonnehtii proteiinitehtaiksi.

Solu käyttää jopa 60 prosenttia energiastaan ribosomien rakentamiseen RNA:sta ja 80 eri proteiinista.

Solumme valmistaa niitä 100 000 kappaletta tunnissa.

Solumme ovat kuin pienoiskaupunkeja, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Ribosomit muuntavat lähetti-RNA:n välittämän geneettisen koodin proteiineiksi, joita solu tarvitsee.

Äskettäin Molecular Cell- lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa massaspektrometria käyttämällä kävi ilmi, että ribosomit erikoistuvat ja valmistavat vain tietynlaista tuotetta.

Toisin kuin ennen otaksuttiin, ne eivät kaikki siis ole samanlaisia.

Näemme siis monimuotoisuutta jopa solujemme nanotasolla. Tämä, jos mikä, puhuu selkeää kieltä luomisesta.

Lähde:

Leslie, Mitch. 2017.There are millions of protein factories in every cell. Surprise, they’re not all the same. Science (21.6.).

torstai 22. kesäkuuta 2017

Stephen Hawking usuttaa ihmiskunnan etsimään kotia ulkoavaruudesta

Stephen Hawking ei kaihda julkisuutta.





Joel Kontinen

Stephen Hawking on tuon tuostakin varoittanut Maan asukkaita ajan loppumisesta.

Puhuessaan äskettäin Norjassa hän otti esille väestönkasvun, ilmastonmuutoksen, eläinten sukupuuttoon kuolemisen ja aineellisten resurssien loppumisen. Näiden syiden vuoksi meidän pitäisi lähteä etsimään uutta kotia ulkoavaruudesta.

Ongelma on siinä, että lähimpään tähteen eli Proxima Centauriin on matkaa 4,5 valovuotta. Nykytekniikalla meiltä kestäisi 3 miljoonaa vuotta ennen kuin pääsisimme edes teoriassa perille, ja siellä meitä voisi odottaa ikävä yllätys – eli Proxima b ei ehkä olekaan elinkelpoinen.

Professori Hawking joutuu unelmassaan turvautumaan tieteiskirjallisuudesta tuttuihin temppuihin eli keksintöihin, joita ei vielä ole olemassa.

Hawking on varoittanut myös ahneista ja ilkeistä avaruusolioista ja keinoälystä.

Toisaalta hän on myös laittanut pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään.

Näyttänee siltä, että pelon kumpuavat luonnostaan naturalistisesta maailmankuvasta, jossa ei ole sijaa kaiken pelon voittajalle eli Jeesukselle Kristukselle.

Lähde:

Ghose, Tia. 2017. Stephen Hawking: Humans Should Ride a Beam of Light to Other Planets. Live Science (20.6.).

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Syvänmeren ravut ja muut eläimet noudattavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatetta

Kuva: Karen Gowlett-Holmes, CSIRO, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Australialainen tutkimusalus Investigator on löytänyt Aussimaan itärannikolta koko joukon tieteelle tuntemattomia merieläimiä, esimerkiksi piikkirapuja, isoja merihämähäkkejä ja merisikoja.

Vaikka osa näistä eläimistä on tutkijoille uusia tuttavuuksia, etenkin ravuissa ja hämähäkeissä näkyy selvästi, että ne noudattavat Genesiksestä tuttua lajiensa mukaan -periaatetta.

Tämä ilmenee oikeastaan kaikissa eläinlajeissa riippumatta siitä, miten oudoilta ne voivat näyttää tai miten kummallisia tapoja niillä voi olla.

Niin syvänmeren kalat kuin muutkin merieläimet noudattavat tätä periaatetta.

Sama koskee myös maalla asuvia lajeja, esimerkiksi lautasen kokoista hämähäkkiä Heteropoda maximaa, sitä paljon pienempää kolibria ja vaikkapa maaoravaa.


Lähde:

Klein, Alice. 2017. Bizarre new deep-sea creatures discovered off Australian coast. New Scientist (16.6.).




sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vihreät näkevät hyönteisten kognitiivisen kyvykkyyden mutta eivät niiden nerokasta suunnittelua

Kognitiivisesti kyvykäs yksilö? Kuva: Fritz Geller-Grimm, Creative Commons (CC BY-SA 2.5).





Joel Kontinen

Vihreät eivät halua syödä hyönteisiä, koska ne ovat kognitiivisesti kyvykkäitä.

Luonnehdinta on niin väljä, että sähköpostia lähettävät kasvit ja yöllä nukkuvat puut saattavat myös täyttää tällaisen määritelmän kriteerit, vaikka eivät hyönteisiä olekaan.

Hyönteiset ovat BBC:n mukaan insinööritaidon ihmeitä. Niissä on niin hienoja osia, että suunnittelijat kävisivät kateudesta vihreiksi, jos osaisivat muuttaa väriään.

Esimerkiksi kärpänen on erittäin taitava lentäjä.

Luonnon ei pitäisi muistuttaa meitä Äiti Maasta vaan Kaikkivaltiaasta Luojasta, joka teki kaikki eläimet ja kasvit niin hienosti, että voimme vain ihmetellä.







perjantai 16. kesäkuuta 2017

Live Science tunnustaa: biologit eivät ole tutkineet lajien syntyä perusteellisesti (ennen kuin nyt ja nytkään ei uusia lajeja syntynyt)

Kuningastukaani näyttelee osaa uudessa lajiutumistutkimuksessa. Kuva: Leon Petrosyan, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Charles Darwin kirjoitti kirjan nimeltä Lajien synty jo 158 vuotta sitten, mutta evoluutioon vannovat darvinistit eivät vieläkään tiedä, miten lajit syntyvät.

Näin ainakin tiedeportaali Live Science meitä valistaa. Se tuli myöntäneeksi tämän raportoidessaan evoluutiobiologi Michael Harveyn (University of Michigan) ja kollegoiden lintututkimusta, joka julkaistiin äskettäin Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehdessä.

Live Science kertoo, että lajin yksilöiden väliset geneettiset erot vaikuttavat oleellisesti uusien lajien syntyyn.

Mutta tämä on kuulemma ollut vain olettamus, jota ei ole koskaan kunnolla testattu – siis ennen kuin nyt.

Harvey ja kollegat tutkivat 173 uuden maailman lintulajia, esimerkiksi eri rastaita, papukaijoja, kolibreja, tikkoja ja tukaaneja.

Harvey toteaa, että tutkimus vahvistaa oletuksen, jonka mukaan tietyn lajin populaatioiden geneettiset erot voivat ennustaa, miten todennäköisesti ne voivat vaikuttaa elämän monimuotoisuuteen (siis oletetun evoluution kuluessa).

Yksikään tutkituista lintulajeista ei muuttunut toiseksi lajiksi.

Monet evolutionistit kuvittelevat, että kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen.

Tämä on darvinistinen myytti, joka perustunee ainakin osaksi siihen, että he eivät ole ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää), miten Genesiksen laji eroaa nykybiologian lajikäsitteestä.

Lähde:

University of Michigan. 2017. Genetic analysis of New World birds confirms untested evolutionary assumption. Science Daily. (30.5.).

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kirjoahven uhmaa darvinistista ajattelua: tunnistaa tuttujen ja vieraiden naamat



Julidochromis transcriptus. Kuva: Przemysław Malkowski, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Kaloilla piti olla alkeelliset aivot.

Näin evolutionistit ajattelivat, kunnes Tanganjikajärvessä elävä kirjoahven Julidochromis transcriptus osoitti pystyvänsä tunnistamaan tutut kalat pelkästään näiden silmien ympärillä olevien kuvioiden perusteella.

Animal Behaviour -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kirjoahvenilla on yllättävän hyvin kehittynyt kyky prosessoida tietoja.

Tämä ei alkuunkaan vastaa darvinistisia odotuksia.

Huomaamme monista eläimistä, että niillä on kyky selviytyä syntiinlankeemuksen seurauksista kärsivässä maailmassa.

Jumala on kiinnostunut myös eläimistä. Hän käski Nooan ottaa Genesiksen jokaisen lajin edustajia arkkiin, jotta nämä olisivat välttyneet Aadamin ja Eevan synnin perimmäiseltä rangaistukselta eli kuolemalta.


Lähde:

Del Bello, Lou. 2017. Fish recognise friends and foes through their unique faces. New Scientist (14.6.).

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pelikaani: Iso elävä fossiili ei ole muuttunut ”30 miljoonaan vuoteen”


Kala maistui näillekin veijareille Sydneyn eläintarhassa.







Joel Kontinen

Evoluutio määritellään joskus harhaanjohtavasti muutokseksi, silloinkin, kun muutos kulkee väärään suuntaan ja voitaisiin pikemminkin puhua rappeutumisesta.

Jopa National Geographic päivitteli viime vuonna vikasuuntaan kulkevaa kehitystä.

Mutta kymmenet eläimet ja kasvit ovat vastustaneet darvinistisia muutoksia niin kauan, että evoluutio ei enää ole uskottavaa.

Elävät fossiilit uhmaavat evoluutiota ja sen aateveljeä eli uskoa vuosimiljooniin, etenkin kun uusia eläviä fossiileja löytyy lisää harva se kuukausi.


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Evoluutio unohti linnun siivet ”100 miljoonaksi vuodeksi”


Tällaisen linnun lähisukulainen on viime päivinä päässyt otsikoihin. Kuva: Nobu Tamura, Creative Commons (CC BY 3.0).



Joel Kontinen

Tällä kertaa kukaan ei väitä sitä dinosaurukseksi, vaikka se on jokseenkin yhtä vanha ( “100 miljoonaa vuotta”) kuin niin ikään Burmasta (Myanmarista) löydetty meripihkaan jähmettynyt siipiveikko, josta leivottiin dinosaurus.

Gondwana Research julkaisi äskettäin tutkimuksen muutaman päivän ikäisestä linnunpoikasesta, jonka pää, niska, siipi ja jalat ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin.

Evolutionistit sijoittavat tällaiset linnut alaluokkaan Enantiornithes. Ne näyttivät nykylinnuilta, paitsi niillä ei ilmeisesti ollut linnulle tunnusomaista hampaatonta nokkaa.

Niiden uskotaan eläneen dinosaurusten kaudella, ja niiden fossiileja on löydetty miltei kaikilta mantereilta, joten ne kaikesta päätellen pystyivät nykylintujen tavoin lentämään pitkiä matkoja.

Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että linnun sulat eivät ole kehittyneet ”100 miljoonaan vuoteen” ja että jotkin vanhimmista linnuista, esimerkiksi Jianianhualong tengi (jota jotkut ainakin aluksi pitivät dinosauruksena) ja eoconfuciusornis, näyttivät nykylinnuilta.



Lähde:

Le Page, Michael. 2017. Bird caught in amber 100 million years ago is best ever found. New Scientist (7.6.).

torstai 8. kesäkuuta 2017

”300 000 vuotta” vanhat fossiilit sekoittavat ihmisen oletetun evoluutiohistorian

Kallojen rekonstruktio. Kuvat: Philipp Gunz/MPI EVA Leipzig.





Joel Kontinen

Vanhat H. sapiensin luut sekoittavat evolutionistien käsityksen lajimme historiasta.

Varhaisimmat niistä löytyivät Marokosta jo 1960-luvulla. Tutkijat kaivoivat esiin lisää luunkappaleita vuonna 2004.

Kun kallot alun perin ajoitettiin, tulokseksi saatiin 40 000 vuotta, ja niitä pidettiin neandertalilaisina.

Mutta monet ovat vuosien saatossa epäilleet niiden ikää. Nyt uusi termoluminesenssiajoitus sai niiden iäksi vähintään 285 000 ja enintään 350 000 vuotta.

Termoluminesenssiajoitusta pidetään melko epäluotettavana, joten viimeistä sanaa iästä ei ehkä ole vielä sanottu.

Paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista sanoo, että näiden ihmisten kasvot, leuka ja hampaat muistuttivat monin tavoin aikamme ihmisten piirteitä. Voisimme hyvinkin nähdä tuollaisia kasvoja kaduillamme.

Näin kolmen aikuisen, teinin ja 7-8 -vuotiaan lapsen kallot laittoivat koulukirjat uusiksi.

Ihmisen oletetuille esi-isille on monesti käynyt köpelösti. Esimerkiksi Au. sediba ja H. naledi eivät ehtineet paistatella suosiossa kovin kauan.

Lucy (Au. Afarensis) on myös kohdannut vastoinkäymisiä. Ensin siltä löytyi paviaanin nikama ja sitten se putosi puusta.

Lähde:

Choi, Charles Q. 2017. Oldest Fossils of Our Species Push Back Origin of Modern Humans. Live Science (7.6.).

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tulikuuma jätti-Jupiter KELT-9b muistuttaa Maan ainutlaatuisuudesta

Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Eksoplaneetat eli muita tähtiä kiertävät planeetat voivat olla kummajaisia. Mitä enemmän niistä saamme tietää, sitä selvemmin näemme Maan ainutlaatuisuuden.

Ulkoavaruuden elämän etsijät eivät juuri ole suunnanneet teleskooppejaan kuumiin tähtiin, mutta äskettäin he tekivät niin ja löysivät äärimmäisen polttavan planeetan 650 valovuoden päässä meistä.

KELT-9b on kaksi kertaa Jupiterin kokoinen, ja se kiertää aurinkonsa vajaassa kahdessa päivässä.

Astronomit ovat ennenkin löytäneet kuumia maailmoja, mutta KELT-9b päässee ainakin hetkeksi Guinnessin ennätysten kirjaan: Sen lämpötila on osapuilleen 4 000 Kelviniä eli 4 300 Celsiusta. Planeetta on tähänastisista löydöistä kuumin.

Se on kaikesta päätellen vuorovesilukkiutunut eli sen sama puoli osoittaa aina aurinkoon päin.

Universumi on täynnä vaihtelua, aivan niin kuin kasvikunta ja eläimistö täällä hyvällä planeetallamme, joka näyttää olevan varsinainen harvinaisuus.

Kuva: NASA/ESA/G. Bacon.

Lähde:

Crane, Leah. 2017. The hottest planet yet is twice Jupiter’s size and hot as a star. New Scientist (5.6.).


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lentokyvytön merimetso: kun evoluutio kulkee väärään suuntaan


Galapagosinmerimetso (Phalacrocorax harrisi). Kuva: Charlesjsharp, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Evoluutiolta eivät ongelmat lopu aivan huomenissa. Science raportoi viime viikolla Galapagosinmerimetsosta (Phalacrocorax harrisi), jonka oletetaan menettäneen lentokykynsä aivan äskettäin eli vain ”2 miljoonaa vuotta” sitten, mikä evoluutiolle on silmänräpäys.

Lentokyvyttömissä linnuissa evoluutio kulkee väärään suuntaan.

Jotkin eläimet ovat menettäneet kyvyn tai ominaisuuden, joka niiden esi-isillä on oletettavasti ollut.

Geneetikko Leonid Kruglyak kollegoineen huomasi Galapagosinmerimetsoissa useita mutaatioita, etenkin geeneissä Ift122 ja Cux1, jotka voivat myös ihmisissä aiheuttaa epämuodostumia, esimerkiksi hengitysvaikeuksia ja raajojen ja sormien kasvuhäiriöitä.

Vaikka evolutionistit pitävät mutaatioita mahtavina virheinä, ne saavat yleensä vain tuhoa aikaan.

Lähde:

Cross, Ryan. 2017. How the clumsy Galapagos cormorant lost its flight. Science (1.6.).

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Korallit ovat kestävämpiä ja fiksumpia kuin mitä luulimme

Stylophora pistillata. Kuva: Tappinen, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Korallit ovat muutakin kuin ällistyttävän kauniita. Ne voivat monien muiden eliöiden tavoin fluoresoida.

Nyt myös tiedetään, että korallit rakentavat kovan kuorensa proteiineista, tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo.

Ruthgersin yliopiston tutkijat huomasivat, että Stylophora pistillata -koralli valmistaa kalsiumkarbonaatista koostuvan kuorensa biologisesti. Se menestyy myös huomattavasti happamammassa vedessä (PH 8,5 – 7,0) kuin mitä ennen luultiin.

Koralleissa on muutakin ihmeellistä. Niissä vaikuttaa samanlainen apoptoosi eli ohjelmoitu solukuolema kuin ihmisissä, ja se pitää ne elinvoimaisina.

Evolutionistit uskovat, että korallit kuuluvat varhaisimpiin eläimiin, jotka ilmaantuivat jo oletetun kambrikauden vesiin ”550 miljoonaa vuotta” sitten.

Muiden elävien fossiilien tavoin ne haastavat darvinistisen evoluution.

Lähde:

Rutgers University. 2017. Stony corals more resistant to climate change than thought: Researchers show how corals create rock-hard skeletons. Science Daily (1.6.).

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lisää (avaruus)tuulta ET:n tupaan: mysteeriviestin takana lienee jättiplaneetta


ET:tä parempi selitys? Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Evoluutioon perustuvan naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan elämän pitäisi syntyä spontaanisti liki kaikkialla, missä se suinkin on mahdollista.

Materialistin on vaikea uskoa, että olisimme yksin maailmankaikkeudessa.

Monet olettavat, että avaruusoliot yrittävät ottaa meihin yhteyttä. Niinpä he ovat arvelleet nähneensä ufon tai ainakin kuulleensa ET:n lähettämän viestin.

Yleensä selitys on paljon luonnollisempi.

Viime vuosina tähtitieteilijät ovat hämmästelleet Joutsenen tähtikuviossa majailevan tähden KIC 8462852:n (Tabby’s star) kirkkauden muuntelua. Se voi välillä himmentyä 15 prosenttia.

Jotkut spekuloivat, että tämä johtuu avaruusolentojen megarakennelmista, mutta toiset uskovat, että komeetat ovat synnyttäneet ilmiön.

Myös uusin selitys hylkää ET:n ja ehdottaa sen sijaan, että iso planeetta renkaineen ja asteroidit ovat saattaneet himmentää tähteä.

Mene ja tiedä. SETI tuskin kuitenkaan lopettaa ulkoavaruuden etsinnän tähän, etenkin kun tiedossa on ilmaista rahaa.

Kaikki eivät ole aivan kokosydämisesti mukana näissä hankkeissa. Esimerkiksi Stephen Hawking suhtautuu ET:hen epäjohdonmukaisesti. Toisaalta hän varoittaa ahneista avaruusolioista ja toisaalta hän taas rahoittaa elämän etsintää ulkoavaruudesta.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Rings and asteroids may explain ‘alien megastructure’ star. New Scientist (30.5.).

maanantai 29. toukokuuta 2017

Merenneidot, mytologia ja evoluutio

Kuva: E. S. Hardy, public domain. (H. C. Andersenin sadun Pieni merenneito kuvitusta).





Joel Kontinen

Silloin kun tieteessä ei tapahdu uutta ja ihmeellistä, tiedeportaalit joutuvat tarjoamaan lukijoilleen juttuja, jotka eivät kaikilta osin ole kovin tieteellisiä.

Niinpä Live Science pohtii merenneitoja ja merenmiehiä, joita suomalaisessa mytologiassa on myös kutsuttu vetehisiksi.

Merenneidot ovat tuttuja Babylonian, Kreikan, Japanin ja Intian hindulaisessa mytologiassa. Ihmisen ja eläimen hybridejä ei niissä kaikesta päätellen pidetty kovin outoina.

Intia ja Kreikka olivat myös evoluution kehtoja.

Darvinistisessa evoluutiossa oletetaan lajien muuttuvan toisiksi vuosimiljoonien kuluessa, joten ei ole ihme, että monet olivat valmiita hyväksymään olioita, joissa on sekä ihmisen että eläimen piirteitä.

1800-luvulla huijarit näkivät merenneidoissa tilaisuuden ansaita hiukan ylimääräistä herkkäuskoisten kustannuksella. Jotkut keksivät niissä oman versionsa Piltdownin huijauksesta, jolla aikoinaan todisteltiin evoluutiota todeksi.

Venäläinen biologi Ilja Ivanov (1870-1932) yritti todistaa evoluution oikeaksi risteyttämällä ihmisen ja simpanssin.

Koe epäonnistui, ja Stalin jäi ilman hybridiarmeijaansa.

Genesiksen mukaan elävät olennot lisääntyvät lajiensa mukaan.

Genesiksen laji ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin nykybiologian käsite laji.

Jotkut ovat arvelleet, että manaatit tai merihevoset ovat voineet saada ihmiset kuvittelemaan, että he ovat nähneet merenneidon.

Lähde:

Radford, Benjamin. 2017. Mermaids & Mermen: Facts & Legends. Live Science (25.5.).

lauantai 27. toukokuuta 2017

Answers in Genesiksen luomismuseo täyttää 10 vuotta


Evolutionistit eivät pidä AiG:n museosta.




Joel Kontinen

Vapaa-ajattelijat ja muut biblioskeptikot ovat kehitelleet niin paljon virheellisiä uutisia Answers in Genesiksen (AiG) luomismuseosta ja Ark Encounter -puistossa, että herää kysymys, havittelevatko he Guinessin ennätysten kirjaan.

Viime aikoina he ovat väittäneet, että Ark Encounter on rakennettu verovaroin, vaikka AiG ei ole saanut ensimmäistäkään senttiä yhteiskunnalta.

Mutta molemmat kohteet ovat tuoneet varallisuutta Kentuckyyn. Hotellit ovat täynnä, työpaikkoja on tullut rutkasti lisää ja bussiurakoitsijat ovat mielissään.

Vuonna 2007 avatussa luomismuseossa on käynyt yli 3 miljoonaa ihmistä, ja arkkipuisto, jonka vetonaulana on 155 metriä pitkä Nooan arkin jäljennös, on niin ikään vetänyt paljon katsojia.

Skeptikot ovat sanoneet tietävänsä, että museon kävijämäärä on romahtanut, ja että Ark Encounter ei vedä.

Totuus on varsin toisenlainen. Museossa on viime kuukausina käynyt liki kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin aiemmin, ja jos Ark Encounterin suosio jatkuu nykyiseen tahtiin, se saattaa vuodessa vetää 2 miljoonaa katsojaa.

Luomismuseo on juhlan kunniaksi saanut kaksi uutta näyttelyä.

Lähde:

Answers in Genesis. 2017. Record Crowds as Creation Museum Celebrates 10th Anniversary (26.5.).

torstai 25. toukokuuta 2017

Homo naledin radiohiiliajoitus (C-14) tiputtaa 90 prosenttia oletetun sukulaisemme iästä

H. naledi. Kuva: John Hawks, Marina Elliott, Peter Schmid et al, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun Lee Berger kollegoineen ilmoitti vuonna 2015 löytäneensä eteläafrikkalaisesta luolasta uuden ihmisensukuisen esi-isän Homo naledin, hän arveli sen olleen ”3 miljoonaa vuotta” vanha.

Jossain vaiheessa ikä aleni 912 000 vuoteen.

Sitten luut ajoitettiin.

Populaarimedian ilmoittama ikä oli vähintään 236 000 ja enintään 335 000 vuotta, mikä teki H. naledista liian nuoren ihmisen esi-isäksi.

Puuttuva rengas se ei missään tapauksessa ole.

Media ei ole kertonut, että Berger ja kollegat lähettivät kolme luunkappaletta floridalaiseen laboratorioon radiohiiliajoitusta varten. Yksi näytteistä antoi tulokseksi 33,0 ± 0,2 tuhatta vuotta ja toinen 35,5 ± 0,16 tuhatta vuotta. Kolmannesta ei kerrota.

Tutkijat uskovat, että kostealla kaudella luihin kertyi enemmän kalsiittia (CaCO3) eli kalkkisälpää kuin muulloin, joten tämä näkyy C-14 -ajoituksessa.

Radiometrisillä ajoitusmenetelmillä on tapana antaa yllättäviä lukemia, joita evolutionistit joutuvat tämän tästä selittämään.

Lähde:

Dirks, Paul HGM et al. 2017. The age of Homo naledi and associated sediments in the Rising Star Cave, South Africa. eLife 2017;6:e24231.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tohtori Snelling ja tieteen vastustajat: evoluution kannattajat yrittävät taas estää kritiikkiä

Täältä ei kiviä oteta! Kuva: Roger Bolsius, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Evolutionistit eivät salli kehitysopin julkista arviointia eivätkä siedä toisinajattelua.

Tämä käy aika hyvin ilmi kevään ”tiedemarssin” lisäksi myös viime viikon Naturesta ja Sciencestä.

Nature raportoi lakialoitteista, jotka sallisivat luonnontieteiden kriittisemmän tarkastelun kouluissa. Lehti luonnehtii ehdotuksia tieteenvastaisiksi (anti-science), mikä ei alkuunkaan vastaa ehdotusten tarkoitusta.

Darwinille avoimesti liputtava Nature kertoo, että 11 USA:n osavaltiossa on tänä vuonna pantu vireille tällaisia lakialoitteita, jotka antaisivat opettajille oikeuden tarkastella tiedettä epädogmaattisesti eli käsitellä myös esimerkiksi evoluutioteorian heikkouksia.

Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society teki näin vuoden 2016 konferenssissaan, eikä Nature tuolloin muistanut protestoida.

Evolutionistit ovat arvattavasti kauhuissaan, vaikka opettajat saavat käsitellä vain opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita.

Science puolestaan raportoi, että Grand Canyonin kansallispuiston johto eväsi australialaiselta geologian tohtorilta Andrew Snellingiltä luvan kerätä kanjonista näytteitä.

Geologi Karl Karlstrom (University of New Mexico) perustelee päätöstä sillä, että Snelling ei hänen mielestään ole tehnyt tieteellistä tutkimusta vuoden 1982 jälkeen.

Väite ei pidä paikkaansa.

Snelling, jonka työnantaja on luomismuseostaan ja Ark Encounterista tunnettu Answers in Genesis, on valittanut päätöksestä oikeuteen.

Kreationistit ovat tehneet merkittäviä geologisia löytöjä, mikä ei ilahduta darvinisteja.

Tohtorit Steven Austin ja Kurt Wise löysivät miljardeja helmiveneitä Grand Canyonista, ja Austin huomasi, että Mount St. Helensin purkauduttua geologiset kerrostumat syntyivät liki silmänräpäyksessä.

Tämä haastaa myytin vuosimiljoonista.

Lähteet:

Reilly, Amanda. 2017. Creationist geologist sues U.S. park service after it rejects request to collect samples in Grand Canyon. Science (19.5.).

Ross, Erin. 2017. Revamped 'anti-science' education bills in United States find success Nature News (12.5.).

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Täydellinen voimansiirto: Solun pikkuruinen nanokone siirtää energiaa ilman hukkaa

ATP-syntaasi. Tässä ei hukata energiaa. Kuva: Alex. X, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Yksikään ihmisen suunnittelema laite ei siirrä energiaa sataprosenttisesti, siis ilman minkäänlaista hävikkiä.

Mutta meidän joka solussamme on pikkuruisia nanokoneita, jotka muuntavat protoneja tuottamaan ATP-tä (adenosiinidifosfaattia).

Ne ovat ällistyttävän tehokkaita koneita, jotka saanevat insinöörit näyttämään vihreiltä kateudesta.

Solut käyttävät ATP:tä polttoaineena.

Joukko japanilaisia tutkijoita julkaisi hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä tutkimuksen tämän entsyymin energiansiirrosta.

He käyttivät artikkelissaan sanaa täydellinen (perfect) 13 kertaa, mikä kertonee jotain tästä pikkuruisesta mutta silti hämmästyttävän nerokkaasta laitteesta.

Soluissamme on myös muita nanokoneita, esimerkiksi spliseosomi ja solun kiskoilla kävelevät postimiehet kinesin ja dynein.

Lisäksi solumme tuottavat 100 000 uutta nanokonetta tunnissa.

Solujamme on kuvattu pienoiskaupungeiksi, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Tämä jos mikä kertoo meille ällistyttävän nerokkaasta suunnittelusta.


Täydellinen energiansiirto. Kuva: Asw-hamburg~commonswiki, CC BY-SA 2.5.


Lähde:

Soga, Noaki et al. 2017. Perfect chemomechanical coupling of FoF1-ATP synthase. Proceedings of the National Academy of Sciences.(9.5.).

perjantai 19. toukokuuta 2017

Maapallo on ainutlaatuinen, uusi tutkimus kertoo

Titan. Kuva: NASA/JPL/University of Arizona/University of Idaho.





Joel Kontinen

Saturnuksen kuu Titan ei ole kovin tavallinen taivaankappale. Se näyttää useiden muiden kuiden ja pikkuplaneettojen tavoin hiukan liian nuorekkaalta sopiakseen ”4,5 miljardia vuotta” vanhaan aurinkokuntaan, ja sillä on myös muita yllätyksiä.

Se on joidenkin muiden kuiden tavoin geologisesti aktiivinen, ja metaanijoet halkovat sen pintaa.

Tuore Sciencessa julkaistu tutkimus osoittaa Maan ainutlaatuisuuden.

Toisin kuin Marsissa tai Titanilla, laattatektoniikka muovaa planeettaamme. Täällä litosfäärin eli kivikehän laatat liikkuvat ja pitävät Maan elinkelpoisena.

Niinpä maapallon joet eivät muistuta Titanin jokia. Täällä vuorijonot voivat vaikuttaa esimerkiksi jokien virtaukseen.

Laattatektoniikan arvellaan antaneen Maalle vahvan elämää suojaavan magneettikentän.

Planeettamme on toisin sanoen luotu ylläpitämään elämää.


Lähde:

Crane, Leah. 2017. Titan’s riverbeds show a terrain built more like Mars than Earth. New Scientist (18.5.).

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Liitukauden mosasaurukset jäävät orvoiksi

Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Mosasaurukset olivat vesieläimiä, joiden oletetaan eläneen myöhään liitukaudella (eli osapuilleen 95–66 miljoonaa evoluutiovuotta sitten).

Evolutionistit uskovat, että valaiden, kalaliskojen ja joutsenliskojen tavoin ne kehittyivät maaeläimistä.

Ongelmana on todisteiden puute.

Uusi PLOS ONE:ssa julkaistu tutkimus pyrkii korjaamaan tämän puutteen. Tutkijat myöntävät, että aiemmat yritykset eivät ole onnistuneet tarjoamaan sukuselvitystä mosasauruksista.

Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat tulleet eli niiden oletetut esi-isät ovat kateissa.

Nyt tutkijat tunnustavat, että olisi pitänyt kokeilla eri menetelmiä, esimerkiksi evoluutiopuun oksien pituutta ja muutosten oletettua nopeutta.

Heidän oma analyysinsa tuotti lähinnä selityksiä, kun heidän menetelmänsä tulokset eivät läheskään aina vastanneet odotuksia.

Mosasaurukset ovat siis edelleenkin orpoja.

Odotettavissa on spekulaatioita konvergentista evoluutiosta.

Myös merieläimet tuottavat ongelmia evolutionisteille, koska ne ovat toisinaan säilyneet liian hyvin.

Lähde:

Simões, Tiago R et al. 2017. Mosasauroid phylogeny under multiple phylogenetic methods provides new insights on the evolution of aquatic adaptations in the group. PLOS ONE (3.5.).

maanantai 15. toukokuuta 2017

Beibeilong sinensis on evoluution ihme: höyhenpeitteinen dinosaurus, jolla ei ole höyheniä

Näettekö tässä höyheniä? Kuva: Hanyong Pu, Darla K. Zelenitsky, Junchang Lü, Philip J. Currie, Kenneth Carpenter, Li Xu, Eva B. Koppelhus, Songhai Jia, Le Xiao, Huali Chuang, Tianran Li, Martin Kundrát & Caizhi Shen. Creative Commons (CC BY 4.0).





Joel Kontinen

Populaarimedia on viime päivinä repinyt isoja otsikoita 25 vuotta sitten Kiinasta löydetystä dinosauruksen poikasesta. Se oli niin iso, että tutkijat arvelevat sen saattaneen aikuisena painaa yli tuhat kiloa.

Dino sai nimekseen Beibeilong sinensis eli kansanomaisesti Baby Louie. Sen iäksi on veikattu ”90 miljoonaa vuotta”.

Taiteilijat ovat jo ehtineet piirtää sille höyheniä, vaikka äskettäin Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei viitata höyheniin edes sivulauseessa.

Mutta höyhenpeitteisistä dinoista on tullut darvinistinen dogmi, jolle pyritään väkisin löytämään todisteita.

Monesta linnusta on tehty dinosaurus, koska teoria vaatii sitä.

Jos höyheniä ei näy itse fossiilissa, niiden täytyy näkyä edes taiteilijan piirtämässä kuvassa.

Lähde:

Pu, Hanyong et al. 2017. Perinate and eggs of a giant caenagnathid dinosaur from the Late Cretaceous of central China. Nature Communications 8:14952.

lauantai 13. toukokuuta 2017

National Geographic: tulvassa hukkunut nodosaurus on säilynyt niin hyvin, että se "olisi voinut kävellä pari viikkoa sitten."


Kuva: Mariana Ruiz (LadyofHats), Public domain. Tämä dino oli luultavasti punertavampi kuin tässä taiteilijan piirroksessa.






Joel Kontinen

Nodosaurus oli veikeän näköinen otus. Tämä sarvikuonoa etäisesti muistuttava luisen panssarin suojaama dino saattoi kasvaa 5,5 metriseksi ja painaa 1300 kiloa.

National Geographic (NG) esittelee meille kesäkuun numerossaan Kanadan Albertasta löytyneen yksilön, jota se mainostaa parhaiten säilyneeksi nodosaurukseksi.

Sen iho on paikoin vielä näkyvissä.

Paleobiologi Jakob Vinther (Bristolin yliopisto) huomasi dinossa jäänteitä punaisesta pigmentistä, joten kovin väritön se ei ollut. Lisäksi se oli säilynyt niin hyvin, että hän arveli sen saattaneen kävellä vielä pari viikkoa sitten.

Tutkijat joka tapauksessa sanovat sen olevan yli ”110 miljoonaa vuotta” vanha.

He uskovat, että se saattoi kuolla tulvassa.

Loogisin selitys on, että se menehtyi Nooan ajan vedenpaisumuksessa, josta on runsaasti geologisia todisteita kaikkialla maailmassa, etenkin massiivisia eläinten joukkohautoja ja geologisia muodostelmia, joita vain valtavat vesimassat voivat synnyttää.

NG:n jutusta saa sen käsityksen, että tämä nodosaurus oli
kuollut dinoille tyypillisessä kuolinasennossa, pää taaksepäin kallistuneena ja hiukan sivulle taipuneena
.

Vain tukehtuminen (etenkin paljossa vedessä) voi kääntää eläimen pään tuollaiseen asentoon.

Lähde:

Greshko, Michael. 2017. The Amazing Dinosaur Found (Accidentally) by Miners in Canada. National Geographic (kesäkuu).

torstai 11. toukokuuta 2017

Jättilintusiipi uhmaa muiden perhosten tavoin evoluutiota


Jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae). Kuvat: Mark Pellegrini (yllä) ja Robert Nash (alla), Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Perhosen pitäisi olla lintua pienempi, mutta jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae) ei piittaa tästä säännöstä. Naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 31 senttiä. Koiras on hiukan pienempi.

Muiden perhosten tavoin ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille, koska ne muuttavat dramaattisesti muotoaan lyhyen elämänsä aikana.

Mutta perhoset eivät ole muuttunut juuri lainkaan dinosaurusten päivistä.

Perhosilla on lisäksi supernäkö, ja ne on suunniteltu taitaviksi lentäjiksi.

Perhoset osaavat hyödyntää aurinkoenergiaa, lentää hämmästyttäviä matkoja ja suunnistaa magneettikompassinsa avulla.

Perhoset kertovat meille luomisesta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. 15 of the Largest Animals of Their Kind on Earth. Live Science (6.5.).


tiistai 9. toukokuuta 2017

Maapallo oli vetinen jo alussa, tuore tutkimus kertoo


Tuore sekulaarinen tutkimus vahvistaa Genesiksen kuvauksen maapallon alkuajan vedestä.





Joel Kontinen

Big bangiin perustuvan skenaarion mukaan maapallo oli aluksi niin tulisen kuuma, että teoreetikot kutsuvat sitä hadeeiniseksi kaudeksi.

Haades on manalan kreikankielinen nimi.

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että Maa ei ollutkaan näin polttava ja äsken Nature Geoscience julkaisi raportin, jonka mukaan planeettamme oli täysin vetinen jo ”4,4 miljardia vuotta” sitten, jolloin se piti olla kuumimmillaan.

Tutkijat päätyivät tähän analysoituaan Länsi-Australiasta löytyneitä zirkoneja (ZrSiO4). He myös arvelevat, että globaalinen meri peitti aluksi liki koko maapallon ja kuivaa maata oli vähän ja sekin oli tasaisen litteää.

Korkeita vuoria ei heidän mielestään tuolloin vielä ollut.

Mistä muusta lähteestä olemme lukeneet tällaisesta? Genesiksestä, joka on historiallinen kuvaus maailman synnystä.

Inflaatio on tosin paisutellut tutkijoiden ajoitusta hirmuisesti niin kuin sillä on ollut tapana.

Naturalistisissa selityksissä on muitakin paradokseja, esimerkiksi
maapallon magneettikenttä
ja myyttinen lumipallomaapallo.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2017. Early Earth was covered in a global ocean and had no mountains. (8.5.).

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

“Maailma on kosminen temppeli”, Ristin Voiton kirjoittaja sanoo uskovansa


Thomas Cole (1801–1848): Eedenin puutarha. Kuva: public domain.




Joel Kontinen

Janne Saarela kysyy tuoreessa Ristin Voitossa, osaammeko lukea luomiskertomusta kuten sen ensimmäiset lukijat.

Hän käyttää kaksi sivua näyttääkseen, ettei hän osaa.

Saarelan mukaan Genesiksen ”luomiskertomus kuvaa maailman [sic] Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.”

Tämä näkemys ei perustu Raamattuun vaan teologi John Waltonin uskomukseen.

Teististä eli Jumalan ohjaamaa evoluutiota
markkinoivan BioLogos -järjestön suosima Walton yrittää sovittaa yhteen filosofisen naturalismin vuosimiljardit ja Genesiksen maailman ja päätyy kummalliseen kompromissiin: luomispäivät olivat kirjaimellisia päiviä mutta ne eivät oikeasti olleetkaan luomispäiviä, vaan Jumala viimeisteli niiden aikana kosmista temppeliä eli maapalloa.

BioLogos-järjestön mukaan Jeesus erehtyi puhuessaan ihmiskunnan iästä ja Paavali osoittaessaan, että kaikki ihmiset polveutuvat Aadamista.

Kannattaa siis välttää BioLogosin opetusta kuin ruttotautia.

Saarela näkee Genesiksen alkuluvussa yhteyksiä Lähi-idän muiden kulttuurien luomiskertomuksiin, jopa meille perin outoja käsityksiä taivaankannesta, vaikka myöntääkin, että siinä on myös ainutlaatuisia piirteitä.

Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätyä Saarelan tulkintaan myyttisistä kosmisista vesimassoista. Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.

Genesiksessä käytetään samaa kirjallisuuslajia (historiallista kerrontaa) alusta loppuun. Niinpä sen ensimmäinen luku on yhtä historiallinen kuin kuvaus Jaakobin kuolemasta. Sitä ei voi selittää kuvaukseksi kosmisesta temppelistä.

Saarela onnistuu sekoittamaan tieteen ja tieteen naturalistiset tulkinnat, joten tulos jää sekavaksi.

Toisin kuin Saarela lopuksi väittää, Raamattu kertoo maailman iän selkeästi, joskaan ei aivan tarkasti. Jeesus sanoi, että ihminen luotiin luomakunnan alussa (Mark. 10:6), ja Genesiksen sukuluetteloista ja muusta historiasta voi päätellä, kuinka kauan aikaa siitä on kulunut.

Paljon hyödyllisempää olisi luottaa siihen, että Pyhä Henki ohjasi Moosesta kuvailemaan luomista juuri oikealla, paikkansapitävällä tavalla kuin spekuloida, miten Mooseksen aikalaiset olisivat ymmärtäneet tekstin.

Lähteet:

Buller, David. 2015. Creation is the Temple Where God Rests. Biologos (6.5.).

Saarela, Janne. 2017. Alussa Jumala loi tarkoituksen. Ristin Voitto 18/2017, 10–11 (4.5.).

perjantai 5. toukokuuta 2017

Stephen Hawking varoittaa: Maan elämä loppuu sadassa vuodessa


Stephen Hawking on omaksunut sekulaarisen Jeremian roolin.




Joel Kontinen

Stephen Hawking ei kaihda julkisuutta kovinkaan ponnekkaasti. Enimmäkseen hän varoittelee ahneista ja ilkeistä avaruusolioista tai keinoälystä.

Yleensä hän näyttelee uskollisesti sekulaarisen Jeremian rooliaan.

Välillä hän tekee politiikkaa ja boikotoi Israelia, toisinaan taas uhraa pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään tai spekuloi muista maailmankaikkeuksista.

Hawkingsin viimeisin villitys jatkaa samoilla linjoilla. Nyt hän varoittaa, että aikamme maapallolla on lähestymässä loppuaan.

Marraskuussa 2016 hän vielä antoi meille 1000 vuotta armonaikaa ennen kuin asteroidit, liikakansoitus, virukset, muut epidemiat, äkillinen ydinsota tai ilmastonmuutos päättävät päivämme.

Hän ehdottaa, että meidän tulisi pakata laukkumme ja suunnistaa lähimpiin tähtiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Näyttänee siis siltä, että arvon professorillamme on kiireistä huolimatta aikaa katsoa vanhoja sci-fi klassikoita uudemman kerran.

Lähde:

Weston, Phoebe. 2017. Stephen Hawking warns we must escape Earth within 100 years if humans are to survive. Mail Online (3.5.).


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Jianianhualong tengi: höyhenpeitteinen dinosaurus on villikalkkunan kokoinen lintu

Villi dinosaurus? Kuva: Kevin Cole, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Jos eläin on villikalkkunan kokoinen, ja sillä on nykylinnun asymmetriset sulat, se on evolutionistien mielestä höyhenpeitteinen dinosaurus, etenkin jos se on vähintään ”100 miljoonaa vuotta” vanha ja kaivettu esiin Kiinassa.

Nature Communications esittelee meille tuoreimman kokelaan: liitukaudella eläneen Jianianhualong tengin pyrstösulat muistuttivat aikamme lintujen sulkia.

Muita sulkia ei ole löydetty.

Tutkijat arvelevat, että otus oli eläessään reilun metrin pituinen ja painoi 2,4 kiloa. Ikähaarukaksi he tarjoavat ”100–145 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

Suurena pulmana on höyhenen alkuperä. Melbournen museo kertoi vielä muutama vuosi sitten, että mutaatio muutti suomun sulaksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.

Tämä on silkkaa satuilua, koska Archaeopteryxilla oli modernit sulat jo tuolloin eikä yksi mutaatio pysty tekemään ihmeitä.

Evolutionistit uskovat löytäneensä 99 miljoonaa vuotta sitten meripihkaan hautautuneen dinosauruksen höyheniä, mutta ne näyttävät erehdyttävästi linnun sulilta.

Meripihkaan jähmettyneet liki 100 miljoonaa vuotta vanhat linnunsiivet taas viittaavat siihen, että höyhenet ovat olleet höyheniä jo silloin, kun dinosaurukset vaelsivat maan päällä.

Evolutionistien harmiksi varhaiset höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä, niin kuin Microraptor gui, Euconfuciornis ja Hongshanornis longicresta voisivat meille kertoa, jos osaisivat puhua.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. Shake Your Tail Feathers: Dinosaur Sported Modern-Looking Plume. Live Science (2.5.).

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mt Kenya: Afrikkalainen myytti Jumalan asuinpaikasta tukee Genesiksen vedenpaisumuksen historiallisuutta


Point Lenana on Mt. Kenyan kolmanneksi korkein huippu. Kuva: Chris 73, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Kreikkalaisen mytologian mukaan jumalat asustavat Ólymposvuorella.

Tämä ei ole kovinkaan omaperäinen keksintö, sillä myös muissa kulttuureissa vuoret yhdistetään jumalien asuinpaikaksi.

Kikujut ovat Kenian suurin heimo. Maan nykyinen presidentti Uhuru Kenyatta, joka on palavana keihäänä tunnetun Jomo Kenyattan poika, ja monet maan huippupoliitikoista ovat kikujuja.

Kikujujen legendan mukaan Ngai-niminen jumala asuu Mt. Kenyan huipulla.

Tällaiset kertomukset eivät välttämättä ole tempaistu tuulesta. Kannattaa pitää mielessä, että Nooan arkki rantautui vuorelle. On hyvin todennäköistä, että monet palvoivat Nooan poikia jumalina, koska he ilmaantuivat ikään kuin tyhjästä.

Miltei kaikissa kulttuureissa on tuhotulvalegendoja, jotka ovat väärennöksiä ja /tai jäljitelmiä alkuperäisestä, Mooseksen kirjoittamasta selonteosta.

Vedenpaisumuksesta on tunnetusti myös paljon geologisia todisteita, etenkin massiivisia joukkohautoja, joita on kaikkialla maailmassa.

Esimerkiksi liskot, linnut, dinosaurukset ja nisäkkäät voivat levätä samassa haudassa.


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Hybridikarhut vahvistavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen


Tuore tutkimus viittaa siihen, että kuusi eri karhulajia muodostaa yhden ja saman lajin.





Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat jo jonkin aikaa tienneet, että harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) ja jääkarhu (Ursus maritimus) voivat risteytyä keskenään ja saada elinvoimaisia jälkeläisiä. Anglosaksisissa tiedejulkaisuissa näitä hybridejä kutsutaan nimellä grolars (grizzly + polar).

Tällainen ei ole kovinkaan harvinaista eläinmaailmassa.

Evolutionistit luokittelevat Australian pohjoisosassa elävät kalliovallabit (Petrogale penicillata) kuudeksi lajiksi. Niiden kromosomimäärät ja -koot vaihtelevat, joten tutkijat eivät olettaneet eri lajeihin kuuluvien yksilöiden voivan lisääntyä keskenään.

Mutta niin vain on käynyt.

Äskettäin Senckenbergin tutkimusinstituutin tiedemiehet sekvensoivat kuuden eri karhulajin genomit. He huomasivat, että eri lajit –harmaakarhun ja jääkarhun lisäksi myös kauluskarhu eli Aasian mustakarhu (Ursus thibetanus), malaijikarhu (Helarctos malayanus), huulikarhu (Melursus ursinus) ja silmälasikarhu (Tremarctos ornatus) – voivat vaihtaa geenejä ja siten myös lisääntyä keskenään.

Darwin ei olisi osannut ennustaa tällaista.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Genesiksen käsitteenä laji eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

(Voit lukea muista hybrideistä täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Lähde:

Senckenberg Research Institute. 2017. Bears breed across species borders (19.4.).

torstai 27. huhtikuuta 2017

Evolutionistit menettivät kaksi esi-isää: Australopithecus Sediban ja Homo naledin


Au. Sediba. Kuva: Brett Eloff, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Tätä voi tuskin kutsua evoluution hiljaiseksi viikoksi.

Ensin Science ilmoitti, että Australopithecus Sediba pitäisi tiputtaa ihmisen sukupuusta. Lehti tohti vielä laittaa esi-isän (ancestor) lainausmerkkeihin.

Sitten National Geographic myönsi, että Homo naledi on enintään 300 000 ja ehkä vain 200 000 vuotta vanha, mikä tekisi siitä liian nuoren ihmisen sukupuuhun.

Au. Sediba ja H. naledi ovat olleet oletetuista esi-isistämme kiistanalaisimpia, ja nyt niille on käynyt odotetun köpelösti.

Professori Lee Berger kollegoineen löysi Au. Sediban vuonna 2010, ja löydöstä on kiistelty liki jatkuvasti siitä lähtien.

Äskettäin American Association of Physical Anthropologists – järjestön vuosikokouksessa paleoantropologit Bill Kimbel (Arizona State University – Tempe) ja Yoel Rak (Tel Avivin yliopisto) ampuivat Sediban alas ja todistelivat melko vakuuttavasti, että löytö oli nuoren yksilön kallo ja pikemminkin sukua Au. Africanukselle.

Oletettujen esi-isiemme huippuasiantuntijoista Bernard Wood (George Washington University) ja Ian Tattersall (American Museum of Natural History) ovat samaa mieltä.

Ihmisen oletettujen esi-isien elinkaari on tunnetusti lyhyt. Nyt vuorossa olleet ehdokkaat joutuvat H. habilisin ja Au. Africanuksen seuraksi hylättyjen kallojen joukkoon.

Evolutionistien esi-isä on toisin sanoen edelleenkin hukassa.

Tämä lienee syy, miksi puusta pudonnut Lucy (Australopithecus afarensis) ja hobitti (Homo floresiensis) nousevat vähän väliä otsikoihin.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2017. A famous 'ancestor' may be ousted from the human family. Science (23.4.).

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Madagaskarin ai-ai ja muut eläinmaailman kummajaiset sotkevat evoluution luokitteluja

Eläintieteilijät luulivat ai-aita aluksi jyrsijäksi. Kuva: Frank Vassen, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Monet eläimet ovat niin kummallisia, että ne eivät näytä lainkaan sopivan evoluution luokitteluihin.

Napasiiseli (Spermophilus parryii) on kylmäverinen nisäkäs, ja kiiltolahna (Lampris guttatus) taas miltei lämminverinen kala.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on räpyläjalkainen nisäkäs, joka ei synnytä eläviä poikasia vaan munii mutta siitä huolimatta imettää jälkeläisensä. Sillä on ankan nokka, ja koiraalla on myrkyllinen pistin etukäpälässään.

Myös nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei niin ikään sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Maasialla on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.

Vain Madagaskarilla elävä ai-ai (Daubentonia madagascariensis) on niin erikoinen puoliapina, että tutkijat luulivat sitä aluksi jyrsijäksi. Sillä on kissamaisia piirteitä ja se koputtelee tikan tavoin puiden runkoja, joskin nokan asemasta sormillaan. Ja lisäksi se käyttää lepakkojen ja delfiinien tavoin kaikuluotainta.

Darwin ei toisin sanoen ollut kovinkaan oikeassa.

Lähde:

National Geographic

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kuelap, Perun kadonnut kaupunki, muistuttaa Genesiksen luotettavuudesta

Kuva: Martin St-Amant, Creative Commons (CC BY 3.0 ).





Joel Kontinen

Evoluution maailmankuvan mukaan muinaisajan ihmiset olivat primitiivisiä.

Arkeologian löydöt eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä historiasta.

Tänään Daily Mirror julkaisi jutun Kuelapista, Perun kadonneesta kaupungista.

Kolmen kilometrin korkeuteen tiilistä rakennettu kaupunki on kaikkea muuta kuin primitiivinen. Jo 500-luvulla jKr. kukoistaneessa kaupungissa oli esimerkiksi hieno järjestelmä, jolla sadevesi koottiin talteen.

Nyt myös turistit pääsevät tutustumaan kaupunkiin. Sinne on rakennettu uusi köysirata.

Genesiksen mukaan ihmiset kehittivät korkeakulttuuria jo historian aamunkoitteessa.

Monet löydöt viittaavat siihen, että Mooses oli oikeassa kuvaillessaan Aadamin ja Eevan jälkeläisten maailmaa.

Jo neandertalilaisilla oli maanalainen mini-Stonehenge, brittien esi-isällä Stonehenge, kreikkalaisilla Antikytheran kone (2000 vuotta vanha mekaaninen tietokone), ja esimerkiksi Catalhöyuk ja Göbekli Tepe romuttavat evoluution käsityksen muinaishistoriasta täysin.

Lähde:

Thompson, Nigel. 2017. Lost city of Kuelap at 10,000ft in Peru's remote Andes opened up to tourists by new cable car. Daily Mirror (23.4.).

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Evoluutio ei selitä kaljurotan ällistyttäviä kykyjä

Kaljurotta (Heterocephalus glaber) ei välttämättä ole kaunis, mutta sitkeyttä siltä ei puutu. Kuva: Roman Klementschitz, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Uskomaton (incredible) alkaa olla tiedejulkaisujen vakioilmaisuja. Monet eläimet ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä kehitysopilla turrutetut lukijat olisivat osanneet aavistaa.

Viime viikkoina lehdet ovat esitelleet meille esimerkiksi hirvittävän Moolokin (Moloch horridus), joka uhmaa painovoimaa ja imee autiomaasta kosteutta ihollaan, pikkuruisen planktonin, joka saalistaa riistaa konekiväärin tapaisella aseella, etanan, joka lassoaa saaliinsa ja karhukaisen, joka pystyy elämään liki missä tahansa, jopa avaruuden painottomuudessa ja täysin jäätyneenä.

Tällä kertaa ihmetellään kaljurottaa (Heterocephalus glaber). Tämä Etelä-Etiopiassa, Somaliassa ja Pohjois-Keniassa elävä pikkujyrsijä ei juuri koskaan sairastu tai kärsi kivusta.

Tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo, että kaljurotta selviää myös oloissa, jossa on vain viisi prosenttia happea. (Ilmakehän happipitoisuus on 21 prosenttia.) Tutkijat keskeyttivät kokeen viiden tunnin kuluttua, kun mitään ei tapahtunut.

Seuraavaksi tutkijat laittoivat ne kammioon, jossa oli vain typpeä. Ne selvisivät 18 minuuttia, lakkasivat sitten hengittämästä mutta niiden sydän jatkoi työtään. Ne toipuivat täysin, kun pääsivät pois kammiosta.

New Scientist kuvaa kaljurottaa supersankariksi. Evoluutio ei pikkujyrsijän kykyjä pysty selittämään.

Lähde:

Le Page, Michael. The incredible naked mole rat can survive with hardly any oxygen. New Scientist (20.4.).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ankeriaat suunnistavat 6 000 kilometriä kotirantaansa maan magneettikentän avulla



Kuva: Gervais et Boulart, Public Domain.




Joel Kontinen

Jos ihmiset pystyisivät muuttamaan ihonväriään, eläinten suunnistustaidot voisivat saada tehokkaampien GPS-laitteiden suunnittelijat näyttämään vihreiltä kateudesta.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää täysin pimeässä tuhat kilometriä kotiluolaansa. Sama puolikesy punarinta löytää tiensä joka huhtikuussa samalle pihalle käyttämällä kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Tuore Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että pienet ankeriaat pystyvät suunnistamaan maan magneettikentän avulla 6 000 kilometriä Atlantin halki vanhempiensa kotirantaan.

Evoluutio ei tätä selitä.

Ankerias on elävä fossiili, joka evolutionistien mukaan ui maailman merissä jo ”200 miljoonaa vuotta” sitten.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. Young European eels may use magnetic fields to guide them home. Science (13.4.).



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Uusateistien ärhäkäs strategia on epäonnistunut, New Scientist myöntää

Evoluutiota? Ateistien tunnus on kehittynyt viime aikoina. Kuva: Steve Rainwater, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Ateistit kernaasti selittävät, että heidän ideologiansa ei ole uskonto. Mutta heidän uusin symbolinsa jäljittelee varhaisten kristittyjen kalamerkkiä.

Aluksi kalan sisällä luki Darwin. Nyt symbolista on tullut virtaviivaisempi, ja kehitysopin isähahmo on saanut väistyä.

Varhaiskristittyjen kalasymboli Efesoksen raunioissa. ΙΧΘΥΣ (ikhthýs) tulee kreikan kielen sanoista Ίησοῦς Χριστός, Θεοῦ Υἱός, Σωτήρ, ’Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja’.

Pääkirjoituksessaan New Scientist myöntää, että Richard Dawkinsin ja muiden uusateistien ärhäkkä strategia on epäonnistunut.

Se sai jumalankieltäjät innostumaan, mutta samalla se vieroitti monet muut, jotka oivalsivat, että uusateismi on yhtä dogmaattista kuin uskonnot ja siis toimii ikään kuin se olisi uskonto.

Jumalharhassa (The God Delusion) Dawkins pyrki osoittamaan, että uskonto on kaiken pahan alku ja juuri.

Monet jumalankieltäjät jäljittelivät tätä näkemystä, mutta nyt myös jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tutkijat myöntävät, että uskonnolla on ollut yhteiskuntaa suojaava rooli ihmiskunnan alkuvaiheissa.

Militantit ateistit eivät usko, että uskonnolla enää olisi näin hyvä vaikutus.

Tutkimukset kertovat jotain vallan muuta, joten keskustelu jatkuu.

Jopa Richard Dawkins on joutunut myöntämään, että kristinusko on inspiroinut useita kaikkein aikojen parhaista hengentuotteista.

Ateistien tupaan tuiskii lisää lunta:

Uskontojen väkivaltaisuutta on monesti liioiteltu.

Ateistit mielellään niputtavat kaikki uskonnot yhteen, vaikka olemme viime vuosina nähneet, miten kristinusko eroaa etenkin islamista.

Monet tutkijat myöntävät, että kristinuskon vaikutus on pohjimmiltaan ollut hyvä.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Lähetyskentillä kristinuskon vaikutus on ollut hyvin dynaaminen, ja se on poistanut tiedon puutteesta johtuvia epäkohtia.

Monet huomattavat orjakaupan vastustajat olivat tunnustavia kristittyjä.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka taisteli orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Tunnettu lähetyslääkäri ja tutkimusmatkailija David Livingstone (1813–1873) puolestaan vastusti Afrikassa rehottavaa orjakauppaa.

Modernin tieteen uranuurtajat, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä.

Ateismin hedelmiä ei hyvällä tahdollakaan voi luonnehtia hyviksi.

Lähde:

Unholy? Atheists should embrace the science of religion. New Scientist -lehden pääkirjoitus 15. 4. 2017 (julkaistu verkossa 11.4.).

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Enceladus: NASA löysi vetyä ja hiilidioksidia mutta ei elämää


Enceladus näyttää nuorelta. Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

NASA:n Cassini-luotain on löytänyt hiilidioksidia ja vetyä Saturnuksen kuusta Enceladuksesta. Tämä on saanut naturalistit innostumaan ja spekuloimaan kuun elinkelpoisuudesta.

Mustien savuttajien lähistöllä on elämää Maassa, joten he uskovat, että sitä voisi olla myös Enceladuksella.

Ongelmaksi nousee se, että Saturnuksen kuut eivät kierrä isäntäplaneettaansa elinkelpoisella vyöhykkeellä eli kultakutrivyöhykkeellä, mutta tämä ei estä spekulaatioita.

Aiemmin NASA ilmoitti, että elämää voi olla myös Jupiterin kuussa.

Enceladus on aika veikeä kuu. Sen pitäisi olla miltei yhtä vanha kuin aurinkokuntamme ("4,5 miljardia vuotta"), mutta se näyttää paljon nuoremmalta.

NASA:n tutkija Chris McKay myöntää, että elämälle otolliset olosuhteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että Enceladuksella olisi elämää, koska kukaan ei tiedä, miten elämä syntyy.

Tiedämme, että elämä ei synny mustissa savuttajissa ja että yksikään elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Elämä syntyy vain elävästä, ja siihen tarvitaan synnyttäjää. ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä”, sanotaan Johanneksen evankeliumissa (1:3).

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Cassini finds final ingredient for alien life in Enceladus’s sea. New Scientist (13 April).