perjantai 20. lokakuuta 2017

Wikipedia sensuroi evoluutiokriitikoita

Vuonna 1933 natsit polttivat kirjoja. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum, Public domain. Darvinistit ovat siirtäneet sensuroinnin Wikipediaan.



Joel Kontinen

Wikipedian sensuroijat ovat viime päivinä ovat ottaneet maalitauluikseen älykkään suunnittelun kannattajia. Ensin toimittajat, joilla ei ollut minkäänlaista luonnontieteellistä taustaa, poistivat saksalaisen paleontologin ja sudenkorentotutkijan Günter Bechlyn Wikipediasivun sillä verukkeella, että hän ei ollut tarpeeksi huomattava.

Todellinen syy lienee tohtori Bechlyn evoluutiokriittisyys.

Sitten harrastelijatoimittajat poistivat Baylor Universityn emeritusprofessori Walter Bradleyn Wikipediasivulta liki kaikki tämän tieteelliset saavutukst ja jättivät jäljille vain maininnan kreationismista ja älykkään suunnittelun suosimisesta.

Näin Wikipedia toimii: yksilöt, joilla ei ole minkäänlaista luonnontieteellistä koulutusta, poistavat ja / tai muokkaavat ansioituneiden tiedemiesten Wikipediasivustoja yksinomaan sen vuoksi, että nämä suhtautuvat kriittisesti uusdarvinismiin.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2017. You’ve Been Edited — Another ID Scholar, Walter Bradley, Gets the Wikipedia Treatment. Evolution News & Science Today (18.10.).



torstai 19. lokakuuta 2017

Proteiineja ja pigmenttejä ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnasta

Merikilpikonna ei juuri ole muuttunut "54 miljoonaan" vuoteen. Kuva: Brocken Inaglory, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Evolutionistien on uskottava uskomattomia juttuja, esimerkiksi sen, että proteiini ja pigmentti voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia.

Äskettäin Scientific Reports julkaisi tutkimuksen ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnan fossiilista, joka löydettiin Tanskasta vuonna 2008 ja jota nyt tutkittiin tarkemmin.

Tasbacka danican jäämistöstä löytyi esimerkiksi β-keratiinia, pigmenttiä ja hemoblogiinista johdettavia yhdisteitä.

Pehmeiden kudosten ei missään tapauksessa pitäisi kestää yli ”50 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio loistaa tyystin poissaolollaan tässä löydössä. Asbacka danicassa oli samanlainen suojaväritys kuin nykyisissä merikilpikonnassa.

Lähde:

Lindgren, Johan et al. 2017. Biochemistry and adaptive colouration of an exceptionally preserved juvenile fossil sea turtle. Scientific Reports  7,  13324 (17.10.).

tiistai 17. lokakuuta 2017

Tursaat inspiroivat liki näkymättömiä sukellusrobotteja

Kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Tursaat ovat naamioitumisen mestareita. Ne voivat sulautua miltei millaiseen taustaan hyvänsä ja muuttaa muotoaan ja väriään käden (tai pikemminkin lonkeron) käänteessä.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen hankkeesta, jonka pyrkimyksenä on matkia näiden mestarimatkijoiden tekniikkaa sukellusroboteissa.

Tavoitteena on valmistaa sukellusrobotti, jonka ”iho” matkii tursaan nahkaa. Sen avulla tutkijat voivat tarkkailla valtamerenelämää häiritsemättä eläimiä.

Myös laivasto on kiinnostunut hankkeesta.

Tämä on tuorein esimerkki biomimetiikasta eli luomakunnassa ilmenevien älykkäiden ratkaisujen hyödyntämisestä.

Luonnon ihmeet kertovat meille ihmeellisestä Luojasta.

Lähde:


Robitzski, Dan. 2017. Octopus-Inspired Robots:Silicone Skin Can Change Texture for '3D Camouflage'. Live Science (13.10.).




sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, New Scientist valittaa

Näin tiedettä pitäisi tehdä, mutta silloinkin virheitä voi pujahtaa joukkoon missä tahansa kohdassa. Kuva: ArchonMagnus, CCBY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tiedemiehet ja -naiset ovat tuottaneet roppakaupalla tutkimuksia, jotka eivät monesti ole arvausta luotettavampia.

Tutkimustulokset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet roskakoppaan, kun kollegat eivät ole kyenneet toistamaan tutkimuksen tuloksia omissa hankkeissaan.

Nyt USA.n tilastotieteen yhdistys American Statistical Association (ASA) pyrkii palauttamaan luotettavuuden takaisin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yksi oleellinen hämmennystä aiheuttava seikka on kokeellisten tutkimusten tilastollista todennäköisyyttä ilmaiseva p-arvo (jota monet haluaisivat pienentää).

Monet olettavat, että alle viiden p-arvo kertoo siitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todellinen vaikutus (esim. jonkin terveystieteen menetelmän vaikutusta tutkittaessa).

Ongelma piilee siinä, että tilastollisesti merkittävä p-arvo saattaa joskus johtua silkasta sattumasta, jolloin tutkimus ei ole mitannut oikein sitä, mitä piti mitata.

Oikeastaan kaikki evoluutioita ja elämän syntyä luotaavat tutkimukset ovat vieläkin hatarammalla pohjalla, koska niissä tehdään joukko olettamuksia, joita ei voida todentaa.

Lähde:

Matthews, Robert. 2017. Most science papers turn out to be wrong. It’s time to fix that. New Scientist (9.10.).(Jutun lukeminen saattaa edellyttää rekisteröitymistä New Scientistin verkkopalveluun).
.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).

torstai 12. lokakuuta 2017

”35 miljoonaa” vuotta vanhan salamanterin elimet säilyneet ällistyttävän hyvin

Kuva: PLoS Biol 2/8/2004: e266. CC BY 2.5.





Joel Kontinen

Tutkijat ovat havainneet jo 1870-luvulla löydetystä salamanterin fossiilista yllättäviä piirteitä uusimmilla tähystysmenetelmillä.

Heidän mukaansa salamanteri on säilynyt liki täydellisesti. Sen lihakset, keuhkot, ruoansulatuselimet, hermot ja rauhaset ovat säilyneet niin hyvin, että eläin olisi voinut olla melkein elävä. Jopa vatsan sisältö oli tunnistettavissa.

Evolutionistien olisi syytä miettiä pitkään ja hartaasti, voivatko eläimen elimet säilyä oletetut 35 miljoonaa vuotta vai pitäisikö vuosimiljooniin suhtautua hiukan kriittisemmin.

Lähde:

Phys.org. 2017. Ancient petrified salamander reveals its last meal. (3.10.).

tiistai 10. lokakuuta 2017

Parta askarruttaa darvinisteja

Genghis Khan. Kuvan lähde: Dschingis Khan und seine Erben (esittelykatalogi, München 2005, s. 304, public domain.





Joel Kontinen

Ihmisen karvoitus eroaa melkoisesti eläinten turkista. Ihminen ei silti ole kovinkaan karvaton, vaan valtaosa karvoistamme on miltei näkymättömiä.

Miehille voi kasvaa parta, joka on darvinistinen mysteeri. Apinoille sitä ei kasva.

Me eroamme monin tavoin eläimistä. Meillä on esimerkiksi leuka, jota yhdelläkään eläimellä ei ole, ja olemme ainoa laji, jolla on silmänvalkuainen.

Museot yrittävät hämärtää ihmisen ja apinan eron piirtämällä apinoille, etenkin Lucylle, silmänvalkuaisen.

New Scientistin uutuuskirja How to be Human ei yrityksistä huolimatta pysty selvittämään, miksi ihmisen karvoitus eroaa niin paljon eläinten turkista.

Lähde:

New Scientist. 2017. How to be Human: The reason we are so scarily hairy (7.10.).

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Etelä-Amerikan värikkäät yöperhoset haastavat Darwinin ajattelua

Adelowalkeria tristygma. Kuva: Charlesjsharp, CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Yöperhosten pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita. Ne eivät sitä tiedä ja haastavat samalla Charles Darwinin teoriat luonnonvalinnasta ja seksuaalisesta valinnasta.

Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä.

Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä.

Äskettäin Live Science esitteli emeritusprofessori Emmet Gowinin kuvaaman yöperhoskokoelman Mariposas Nocturnas: Moths of Central and South America, a Study in Beauty and Diversity (Princeton University Press, 2017), jossa on toinen toistaan värikkäämpiä yöperhosia.

Todellisessa maailmassa jopa hämähäkit ja syvänmeren oliot voivat olla häkellyttävän kauniita.

Kaikkialla näkyvä kauneus osoittaa, että me elämme suuren Taiteilijan luomassa maailmassa.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2917. Meet the Colorful Nocturnal Moths of 'Mariposas Nocturnas' (Photos). Live Science (28.7.).

perjantai 6. lokakuuta 2017

“Emme voi tietää, elämmekö tietokonesimulaatiossa”, New Scientist kertoo


Näyttääkö tämä tietokonesimulaatiolta? Kuva: NASA, ESA, H. Teplitz and M. Rafelski (IPAC/Caltech), A. Koekemoer (STScI), R. Windhorst (Arizona State University) ja Z. Levay (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston filosofian professori Niklas (Nick) Boström on vuodesta 2002 lähtien leikitellyt ajatuksella, että maailmankaikkeus on jättimäinen tietokonesimulaatio.

Boström tarvitsee ideaansa tietokoneen, jonka massa on planeetan kokoinen ja joka pystyy tekemään 10 potenssiin 42 laskutoimitusta sekunnissa.

Tällainen supertietokone pystyisi Boströmin mukaan simuloimaan ihmiskunnan koko henkisen historian käyttämällä sekunnin ajan alle miljoonasosan prosessointitehostaan.

Tietotekniikkaguru Elon Musk omaksui tämän näkemyksen ja laskeskeli, että on vain yksi mahdollisuus miljardista, että emme elä tietokonesimulaatiossa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että 1) universumissa on äärettömän pitkälle kehittyneitä älykkäitä olentoja, jotka ovat kiinnostuneita historiastamme ja 2) meillä ei ole ensinkään vapaata tahtoa.

Koko rakennelma on hyvin kiistanalainen, koska sille ei ole mitään tieteellistä tai muutakaan näyttöä.

Kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, he alkavat uskoa mitä kummallisempia asioita, esimerkiksi satuolentoihin, multiversumiin ja omiin jumalallisiin kykyihinsä.

Lähde:

Woodward, Aylin. 2017. We can’t ever know whether or not our universe is a simulation. New Scientist (6.10.).


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Keinoälyguru Anthony Levandowski haluaa luoda digitaalisen jumalan


Kismet on viestimään ohjelmoitu robotti, joka on kaukana kaikkivaltiaasta. Kuva: Polimerek, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Ihmiset ovat liki poikkeuksetta uskonnollisia. Jos he eivät palvo elävää Jumalaa, he palvovat jotain muuta.

Jopa ateistit kaipaavat jonkinlaisia uskonnollisia menoja, koska heillä on oma ateistikirkkonsa (globaalisti toimiva First Church of Atheism).

Äskettäin kävi ilmi, että yllättävän monet jumalankieltäjät eivät usko täysin jumalattomaan maailmaan.

Heidän on vaikea selittää etenkin tietoisuuden syntyä täysin naturalisesti.

Toisaalta kuulemme myös täysin epäloogisia selityksiä. Esimerkiksi Elon Musk on ehdottanut, että elämme tietokonesimulaatiossa.

Ihmisen ikivanha pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi näkyy etenkin transhumanistien hankkeissa.

Monet ovat nostaneet tieteen jalustalle ja toivovat voivansa kukistaa jopa kuoleman turvautumalla kryoniikkaan käytännössä syväjäähdyttämällä kuolleen.

He arvelevat voivansa herättää vainajan eloon, kunhan lääketiede edistyy niin pitkälle, että kuolemaan johtaneeseen tautiin on keksitty lääke.

Näin tieteisusko syrjäyttää Jumalan heidän maailmankuvassaan.

Toiset taas luottavat keinoälyyn. Monet, esimerkiksi Stephen Hawking ja Elon Musk, pitävät sitä potentiaalisena uhkana ihmiskunnalle, mutta keinoälyguru Anthony Levandowski on toista mieltä.

Levandowski unelmoi digitaalisesta superälystä, joka olisi hyväntahtoinen ja toimisi ihmisen parhaaksi – ja jota voitaisiin palvoa jumalana.

Kuulostaa kummalta. Keinoäly pystyy tekemään vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään.

Maailmaa se ei pysty luomaan, koska koko universumi on jo luotu.

Lähde:

Cascio, Cascio. 2017. Build an AI god? Beware the downsides of this weird tech plan. New Scientist (3.10.).

maanantai 2. lokakuuta 2017

Salomonsaarten jättirotta Uromys vika muistuttaa Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta


Tämän veijarin isoserkku painaa kilon. Kuva: Michael Palmer, CC BY-SA 4.0.





Joel Kontinen

Salomonsaarilta löydetty uusi rottalaji Uromys vika tuskin päätyy pikkuisen kotikissan ateriaksi, koska se viisi kertaa tyypillisen rotan kokoinen. Se voi painaa yli kilon ja venyä 46 sentin pituiseksi.

Lisäksi Uromys vika asustaa puussa.

Myös muunlaisilla rotilla voi olla omalaatuisia piirteitä.

Monien muiden eläinten tavoin myös tämä jättirotta muistuttaa meitä Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta.

Samaan Genesiksen lajiin kuuluvat eläimet voivat olla yllättävän isoja tai kovin pieniä.

Tämä näkyy esimerkiksi rottien ja sammakkojen lisäksi vaikkapa etanoissa.


Lähde:

Gannon, Megan. 2017. Giant Rodent: 18-Inch Rat Species Discovered. Live Science (27.9.).


lauantai 30. syyskuuta 2017

Pohjois-Kanadan muinaiset tammet kertovat vedenpaisumuksesta

Tammi. Kuva: Abrget47j, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Maailmassamme on paljon kummajaisia, joita on vaikea selittää, jos uskomme oppikirjojen selitykseen maapallon kehityksestä:

Norjasta on löytynyt kivettynyt trooppinen metsä.
Jotkin dinosaurukset viihtyivät napapiirin pohjoispuolella.
Trooppisten puiden siitepölyä on löytynyt Etelämantereelta.
Vesimassat ovat monin paikoin puskeneet suoraan vuorijonojen halki sen sijaan, että olisivat kiertäneet ne.
Korkealla vuoristoissa on valaiden joukkohautoja.

Tuore New Phytologist -lehdessä julkaistu tutkimus lisää vielä yhden elementin tähän luetteloon. 146 tammilajin vertaileva tutkimus paljasti, että kaikkien tammien äiti on syntyisi napapiirin läheltä Kanadan pohjoisaroilta.

Tutkijat selittävät, että ”45 miljoonaa vuotta” sitten Pohjois-Kanadan ilmasto oli niin leuto, että tammet viihtyivät siellä.

On kuitenkin loogisempi uskoa, että tuo leuto kausi oli 4 500 vuotta sitten, maailmamme ainoan globaalin vedenpaisumuksen aikoihin.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. One of the world’s most popular trees arose near the Arctic Circle. Science (26.9.).

torstai 28. syyskuuta 2017

Jo varhaisilla trilobiiteilla oli hyvin kehittynyt ruoansulatus, uusi tutkimus kertoo


KaiKkea muuta kuin yksinkertainen. Kuva: Mike Peel, CC BY-SA 2.0 UK.





Joel Kontinen

Evoluutiobiologi Matthew Wills kertoi Science Dailylle vuonna 2012, että kambrikauden fossiilit voivat aiheuttaa evoluutiobiologeille todellisen päänsäryn.”

Jotkin niistä ovat säilyneet liian hyvin voidakseen olla ”500 miljoonaa vuotta” vanhoja. Näin vanhojen aivojen säilyminen pitäisi olla täysin mahdotonta.

Monta muuta yllättävää seikkaa on paljastunut viime vuosina.

Tutkijat antoivat pienelle kambrikauden madolle nimen Eokinorhynchus rarus eli harvinainen muinainen mutalohikäärme.

Sen näköinen okapäämato elää edelleenkin maailmassamme.

Kambrikaudella maailman meriä haravoineet trilobiitit eivät nekään olleet kovin yksinkertaisia otuksia.

Tutkijat ovat jo pitkään hämmästelleet niiden hienoja silmiä.

Äskettäin Melanie Hopkins ja kollegat julkaisivat PLOS ONE:ssa tutkimuksen Kiinasta ”514 miljoonan vuoden” iäksi arvioitujen trilobiittien ruoansulatuksesta.

Se osoittautui yllättävän mutkikkaaksi. Jo ”varhaisimmilla” trilobiiteilla oli suolisto ja vatsa.

Darvinistien päänsärky tuskin siis hellittää aivan huomenissa.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Trilobite Tummies Revealed in New Fossils. Live Science (25.9.).


tiistai 26. syyskuuta 2017

Supermaapallon törmäys synnytti maapallon elämän? – Uusi elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä

Näin se elämä saapui maapallolle – joskin vain mielikuvitusmaailmassa. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Naturalistisissa elämänsyntyteorioissa on yksi yhteinen piirre: ne eivät toimi eivätkä siten voi synnyttää elämää, koska elämä syntyy vain elävästä.

Elämän synnyllä spekulointi ei ole kovin tuore ilmiö. Kreikkalainen filosofi Anaksimandros (n. 610–545 eKr.) otaksui, että elämä alkoi vedessä ja ryömi vähitellen maalle.

Monet yhä uskovat tähän tarinaan.

Charles Darwin unelmoi alkuliemestä eli pienestä lämpimästä lammikosta, toiset taas veikkaavat syvänmeren savuttajaa, arseenilammikkoa, jäistä merta tai komeetan törmäystä.

Jotkut taas uskovat, että elämän legopalikat tulla tupsahtivat taivaalta.

Ei siis ole ihme, että elämänsyntyteorioilla on tapana jäädä lyhytikäisiksi. Edes pitkään sinnitellyt RNA-maailma ei toimi, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Tuoreessa viritelmässä turvaudutaan supermaapalloon, jonka arvioidaan olleen 10 kertaa planeettaamme suurempi ja kiertäneen Aurinkoa jossain Venuksen ja Maan välissä.

Tämä myyttinen planeetta olisi teorian kannattajien mielestä saanut asteroidit törmäämään Maahan elämän rakennusosat mukanaan.

Ongelmaksi jää se, että tällaisesta planeetasta ei ole lainkaan tieteellistä näyttöä. Se on kuin lastenlorun Mörri-Möykky eli sitä on tuskin koskaan ollut olemassa.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Super-Earths draw asteroids to other worlds, which may seed life. New Scientist (26.9.).


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Solujen oma Internet välittää tietoa nanoputkien avulla

Kuva: Ranzinger J, Rustom A, Abel M, Leyh J, Kihm L, et al, PLoS One 2011, CC BY 2.5.



Joel Kontinen

Kasveilla on sähköposti, puilla taas oma suojattu Internet, joiden avulla ne välittävät tietoa osasta toiseen.

Myös ihmisillä ja eläimillä saattaa olla oma sisäinen sähköinen tietoverkostonsa.

Äskettäin Yukiko Yamashita (University of Michigan, Ann Arbor) ja kollegat julkaisivat Naturessa tutkimuksen, jossa he tarkastelivat, miten solut viestivät toisilleen pikkuruisten nanoputkien välityksellä.

Valitettavasti samat väylät voinevat syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa kuljettaa myös tulehduksia aiheuttavia hiukkasia paikasta toiseen ja levittää tauteja.


Lähde:

Baker, Monya. 2017. How the Internet of Cells has biologists buzzing. Nature News (20.9.).


perjantai 22. syyskuuta 2017

Ilmestyskirjan 12. luvun ennustus tuskin toteutuu huomenna 23.9.

Tästä merkistä on kohistu viime viikkoina. Kuva: Brad, public domain.





Joel Kontinen

Huomenna (23.9.) näkyvästä ilmiöstä on kohistu Internetissä viime viikkoina. Tuolloin Aurinko on Neitsyeen tähdistössä, ja Kuu oletetun neitsyen jalkojen juuressa. Myös Jupiter on Neitsyen tähtikuviossa. Venus, Mars ja Merkurius ovat niiden yläpuolella oikealla Leijonan tähdistössä.

Jotkut uskovat, että tämä ilmiö toteuttaa Ilmestyskirjan 12. luvun 1. jakeen ennustuksen:

Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.”

Ilmiön kannattajat uskovat, että kun kolme planeettaa lisätään Neitsyen tähdistön tähtiin, saadaan naisen seppeleen 12 tähteä.

Näkemys on ongelmallinen, koska Neitsyen tähtikuviossa on ainakin kymmenen tähteä, ja ilmiö lienee yleisempi kuin mitä sen kannattajan uskovat.

Tästä huolimatta jotkut yhdistävät ilmiön kristittyjen ylöstempaukseen, toiset taas muistutukseen siitä, että elämme lopun ajoissa.

Jeesus varoitti asettamasta päivämääriä:

Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24:36).

Mutta tästä huolimatta monet ovat yrittäneet. Vuonna 2015 kuulimme väsyksiin asti verikuista, joissa jotkut näkivät merkkejä pikaisesta tempauksesta.

Sitä ennen Harold Camping julkaisi kolme eri päivämäärää.

Mitään merkittävää ei tuolloin tapahtunut.

Näemme esimerkiksi Israelissa, maailman tapahtumissa, luonnonkatastrofeissa ja moraalin romahtamisessa merkkejä Jeesuksen pikaisesta paluusta. Näemme sitä myös kurdien nousussa ja Babylonin rakentamisessa.

Yhden asian toki tiedämme: jokainen päivä tuo Jeesuksen paluuta yhä lähemmäksi, vaikka emme yötaivaalle tähyilisikään.


Lähde:

Faulkner, Danny. R. 2017. What Will Happen on September 23, 2017? Answers in Genesis (25.8.).

24.9. lisäys:

Näyttänee siltä, että tällä 23.9. ilmiöllä on melkoisesti tulkintoja. Fox News ja Sunday Express liittävät sen joko maailmanloppuun tai tempaukseen. Niiden lähteenä on David Meadea, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Planet X - The 2017 Arrival.

Meade sanoo olevansa kristitty numerologi, mutta hän ”lukee” tulevaisuutta myös pyramideista. Hänen mukaansa Planeetta X eli Niburu ohittaa Maan 23.9. ja aiheuttaa tulivuorenpurkauksia, tsunameja ja maanjäristyksiä.

CMI:n Jonathan Sarfatin mukaan tällainen Neitsyeen ja Leijonan tähtikuvioissa näkyvä planeettojen ja tähtien jonotusilmiö on esiintynyt 4 kertaa viime vuosituhannen aikana (1056, 1293, 1483 ja 1827), joten eilinen tapahtuma ei ollut kovin ainutkertainen.

Merkkejä Jeesuksen ennustamista synnytystuskista näkyy muutenkin kaikkialla (esim. maanjäristyksissä, Jemenin nälänhädässä, Iranin ja Pohjois-Korean uhitteluna), joten voisi olla viisasta olla kiinnittämättä liikaa huomiota tähtikuvioihin.

Lähde:

Sarfati, Jonathan. 2017. Will the world end on 23 September? Creation.com 27.6.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kurdien nousu muistuttaa meitä Raamatun profetian luotettavuudesta


YPG:n naistaistelija uniformussaan. Kuva: Kurdishstruggle, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Irakin kurdit järjestävät kansanäänestyksen itsenäisyydestä ensi viikon maanantaina (25.9), ellei pakottavaa estettä ilmaannu lähipäivinä. Ja ennen sitä Syyrian kurdit äänestävät oman alueensa paikallisvaaleissa.

ISIS:tä vastaan käydyssä sodassa näyttää olevan vain yksi selvä voittaja: kurdit, jotka ovat laajentaneet aluettaan sekä Irakissa että Syyriassa.

Kurdit eivät ole arabeja, vaan he ovat sukua iranilaisille.

Useiden tutkijoiden mielestä kurdit ovat muinaisten meedialaisten jälkeläisiä. Meedialaiset kukistivat aikoinaan vahvan Assyrian valtakunnan, mutta sen jälkeen he vaipuivat unohduksiin.

Jesajan kirjan 13.luku, Jeremia 51 ja Ilmestyskirjan 18. luku kuvaavat Babylonin tuhoa. Jesaja ja Jeremian kertovat, että nimenomaan meedialaiset hävittävät tämän kaupungin, joka Raamatussa yhdistetään kaikkeen pahuuteen ja jumalattomuuteen.

On hyvä muistaa, että Babylonia ei missään historian vaiheessa ole tuhottu niin täydellisesti kuin mitä profeetat ennustivat, joten profetian täyttymys on joskus tulevaisuudessa, ehkä ei kovinkaan monen vuoden päässä.

Saddam Hussein alkoi rakentaa uudelleen muinaista Babylonia, ja rakennustyöt jatkuivat Obaman kaudella.

On hyvin mahdollista, että Babylonista vielä tulee globaalin kaupan keskus. Ainakin sen sijainti on mitä parhain.

Raamattu kuvaa historiaa paikkansapitävästi, ja sen ennustuksilla on tapana toteutua viimeistä piirtoa myöten.

Kurdien asuttamat alueet. Kuva: Perry-Castañeda Library Map Collection at The University of Texas at Austin, public domain.

Lähde:

Stevens, Jeremy. 1213. Revenge of the Kurds: Kurdistan's Future in Bible Prophecy. The Christian Post (21.1.).

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kosmologi Kari Enqvist käy iskulauseilla toisinajattelijoiden kimppuun

Näin universumi sai alkunsa modernin myytin mukaan. Kuva: Ann Feild (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Tiedevastaisuus on sana, jota kosmologi Kari Enqvist käyttää kuvaillessaan evoluutiokriitikoita.

Mutta ennen kuin hän viskelee lisää kiviä, hänen kannattaisi muistaa, mitä Princetonin yliopiston professori James Gunn kertoi Sciencen jutussa jo vuonna 2007: ”Kosmologia saattaa näyttää tieteeltä, mutta se ei ole tiedettä.”

New Scientist puolestaan kertoi viime vuonna, että kosminen inflaatio on täysin älytön näkemys.

Mutta sitä tarvitaan pönkittämään big bangia, joka ei muuten toimisi edes teoriassa.

Kosmologia tulee kreikan kielen sanoista κόσμος, 'kaikkeus' ja λογία, 'oppi'. Sen pitäisi olla oppi maailmankaikkeuden rakenteesta ja synnystä, mutta se on viime vuosikymmeninä taantunut lähinnä spekulaatioksi.

Toimittaja Kari Salminen pyrkii Aamulehdessä käsittelemään tieteenvastaisuutta edes jossain määrin objektiivisesti.

Monien mielestä tieteen vastustaminen tarkoittaa evoluutiokritiikkiä. Salminen mainitsee Laura Huhtasaaren, joka on uskaltanut uhmata darvinistista ajattelua, sekä joukon vaikuttajia, joilla on varsin brezneviläinen käsitys tieteestä.

Vasempaan kallella olevat yksilöt uskovat monesti siihen salaliittoteoriaan, että usko luomiseen tai älykkään suunnittelun idean kannattaminen merkitsisi yhteiskunnan teokratisoitumista.

Kreationismin ja älykkään suunnittelun suurin ongelma ei ole pyrkimys kumota vallitsevia tieteellisiä teorioita, vaan tutkimuksen alistaminen yhteiskunnan kristillistämiselle. Länsimaisen kreationismin motivaattoreina eivät ole koskaan olleet tiede, tutkimus ja ajattelun horisonttien laajentaminen, vaan kaikki tähtää lopulta kristinuskon aseman vahvistamiseen”, uskontotieteilijä Teemu Taira väittää.

Sen sijaan, että Taira ja muut evolutionistit ottaisivat selvän, mitä evoluutioskeptikot oikeasti ajattelevat, he viljelevät iskulauseita. ”Tosiasioiden kieltäminen” näyttäisi olevan tyypillinen luonnehdinta, joka darvinistisen perinteen mukaisesti on siepattu suoraan hatusta.

Salminen tuo välillä myös ripauksen objektiivisuutta juttuunsa: ”Eivät tutkijatkaan aina ole puolueettomia. Heistä tulee helposti tieteellisen maailmankuvan asianajajia”, hän sanoo ja mainitsee, että myös vasemmistolla on oma agendansa, josta vanha tuttumme Richard Dawkins joutui kärsimään arvosteltuaan islamia.

Islaminvastaisuus ei kaikkien mielestä ollut poliittisesti korrektia, joten järjestäjät peruivat jo sovitun esittelytilaisuuden Kalifornian Berkeleyssä.

Olisi hyvä myös muistaa, että kosmologia ja uskontotieteet eivät tee kenestäkään evoluution asiantuntijaa.


Lähteet:

Cho, Adrian, A singular conundrum: How odd is our universe? Science 317(5846):1848–1850, 2007.

Salminen, Kari. 2017. Kumpi oli oikeassa, Jumala vai Darwin – Tiede on joutunut mukaan politiikkaan. Aamulehti (5.9.).

lauantai 16. syyskuuta 2017

Apinaselfie: Eläinaktivistit tuhosivat valokuvaajan uran

Tämä ei ole se kuuluisa selfie. Kuva: Lip Kee Yap. CC BY-SA 2.0.



Joel Kontinen

Valokuvaaja David Slater lensi vuonna 2011 Indonesiaan kuuluvalle Sulawesin saarelle kuvaamaan makakeja. Hän opetti ne katsomaan kameran linssiin ja painamaan laukaisijaa.

Apinaselfiestä tuli monien riitojen aihe. Esimerkiksi Wikipedia käytti kuvia luvatta sillä verukkeella, että kuvaaja oli apina.

SA:n tekijänoikeuksien virasto sen sijaan katsoi, että eläimellä ei voi olla tekijänoikeutta.

Vuonna 2015 eläinoikeusjärjestö People for the Ethical Treatment of Animals (Peta) haastoi Slaterin oikeuteen Kaliforniassa ja vaati, että tekijänoikeuden kuuluvat kuusivuotiaalle Naruto-nimiselle urosapinalle.

Peta melko varmasti erehtyi myös siitä, mikä apina kuvan nappasi. Slaterin mukaan kuvaaja oli nuorempi naarasapina.

Walesissa asuvalla Slaterilla ei ollut edes varaa lentää San Franciscossa järjestettyyn oikeudenkäyntiin.

Oikeus päätti kiistan vasta tänä kesänä. Apinalle ei myönnetty tekijänoikeuksia, mutta eläinaktivistit onnistuivat kuluttamaan yhteiskunnan varoja ja tuhoamaan Slaterin uran. Hän arvelee joutuvansa elättämään perheensä joko tennisvalmentajana tai koirien ulkoiluttajana.

Monelta eläinaktivistilta on ihmisen ja eläimen raja pahasti hämärtynyt. He haluaisivat nähdä eläimet ihmisten veroisina persoonina.

Taustalla kummittelee darvinistinen evoluutio, joka kiistää ihmisen ainutlaatuisuuden. Eläinaktivistit ovat tuon tuostakin vieneet eläinten asioita oikeuteen.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Ihmisen ja eläimen ero näkyy jo siinä, että yksikään eläin ei pysty haastamaan ketään tai mitään oikeuteen.

Lähde:

Wong, Julia Carrie. 2017. Monkey selfie photographer says he's broke: 'I'm thinking of dog walking' The Guardian (13.7.).

torstai 14. syyskuuta 2017

Banaanikärpäsen yllättävän tehokkaat aivot inspiroivat parempia robotteja

Kärpänen löytää ruokansa näiden silmien ja muistinsa avulla. Kuva: JJ Harrison, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Evoluution kannattajat ovat jo pitkään olettaneet nähneensä todisteita darvinistisista prosesseista banaanikärpäsessä (Drosophila melanogaster).

Totuus on hivenen ihmeellisempi. Tämä pikkukärpänen on suunniteltu niin hyvin, että evoluutiomekanismit eivät pysty kehittämään sitä.

Muiden kärpästen tavoin Drosophila on taitava lentäjä.

Japanilaistutkijat valmistivat lentosimulaattorin, jonka avulla he selvittivät, miten banaanikärpänen suunnistaa. He huomasivat, että Drosophila hyödyntää informaatiota havaitsemistaan maamerkeistä ja muistoja maamerkeistä, jotka se on aiemmin nähnyt.

Hiroshi Shiozaki ja kollegat saivat myös selville, että navigaatioon tarvittavat tiedot ovat fyysisesti eri muistipaikoissa (niin kuin tietokoneessa). Kärpänen tallentaa tiedon maamerkeistä eri hermosoluihin kuin tiedon sijainnistaan.

Tätä Nature Neurosciencessa julkaistua tutkimusta voidaan hyödyntää myös biomimetiikassa: Shoizaki sanoo, että heidän tutkimuksensa voi auttaa rakentamaan parempia navigoivia robotteja.

Lähde:

RIKEN. 2017. Superfly flight simulator helps unravel navigation in the brain. Science Daily. (4.9.).

tiistai 12. syyskuuta 2017

Hoatsin – elävä fossiili, jossa Sir David Attenborough näkee matelijamaisia piirteitä, on aito lintu


Kuva: Francesco Veronesi, CC BY-SA 2.0.



Joel Kontinen

Hoatsin (Opisthocomus hoazin) ei ole kovin lintumainen lintu. Se pystyy lentämään ehkä hiukan pidempään kuin koto-Suomen fasaani, jonka olen nähnyt pysyttelevän yläilmoissa kolmisenkymmentä metriä ilman välilaskua.

Sir David Attenborough näkee hoatsinissa matelijamaisia piirteitä. Vastakuoriutuneilla on siivenkärjissä kynnet, jotka estävät niitä putoamassa alas krokotiilien tai muiden petojen ruoaksi.

Vastakuoriutuneella hoatsinilla on siivenpäissä kynnet. Kuva: J. Arthur Thomson, Public domain.

Attenborough vertaa hoatsinia myös archaeopteryxiin, jota jotkin koulukirjat kutsuvat liskolinnuksi mutta monet lintutieteilijät todelliseksi linnuksi.

Evolutionistit uskovat, että hoatsin purjehti aikoinaan Atlantin yli. Vuonna 2011 Science Daily kertoi meille pienen tarinan sen oletetusta meriseikkailusta:

Afrikka ja Etelä-Amerikka olivat aikoinaan osa Gondwanaksi kutsuttua supermannerta, mutta se oli hajonnut jo paljon yli 20 miljoonaa vuotta sitten, ja Atlantti erotti mantereet toisistaan. Hoatsinin on siis täytynyt jossain vaiheessa ylittää valtameri päästäkseen mantereelta toiselle.”

Myös Afrikan apinat olivat kovia purjehtijoita.

Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen valtamerissä oli tuskin pulaa puidenkappaleista ja kasvien muodostamista lautoista, joten vuosimiljoonat käyvät tarpeettomiksi.

Hoatsin on sitä paitsi elävä fossiili, joka ei ole sanottavasti muuttunut 22 miljoonaan evoluutiovuoteen.

Lähde:

BBC Earth. 2017. The hoatzin is a bird that resembles a reptile (25.5.).

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mutaatiot: Evoluution mekanismi aiheuttaa tuhoa


Melbournen museon mukaan mutaatiot ovat mahtavia virheitä.




Joel Kontinen

Mutaatioiden piti olla mahtavia virheitä, jotka darvinistisen tarinan mukaan muuttivat suomut suliksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.

Todisteet puuttuvat edelleenkin, mutta saamme tavan takaa yhä enemmän todisteita siitä, mitä mutaatiot oikeasti saavat aikaan.

Äskettäin American Journal of Human Genetics -tiedelehti julkaisi kattavan tutkimuksen UBTF-geenin muutoksista lapsissa.

UBTF valmistaa ribosomaalista RNA:ta (rRNA). Mutaation vuoksi sitä valmistuu liikaa, ja lasten motoriset kyvyt heikkenevät, heidän on vaikea kävellä ja puhua.

Näillä eväillä ei evoluutio edisty.

Mutaatioiden tiedetään esimerkiksi tappaneen Wrangelinsaaren villamammutit sukupuuttoon ja aiheuttaneen albinismia.

Tsernobyl, Bhopal ja Fukushima aiheuttivat reilusti mutaatioita, mutta nekään eivät sanottavasti edistäneet evoluutiota.

Lähde:

Medical Xpress. 2017. Mysterious children's neurological disease is traced to a single error in one gene (3.8.).

perjantai 8. syyskuuta 2017

Strutsin polvilumpiot ovat darvinistinen ongelma, mutta ne vauhdittavat tämän ison linnun juoksua


Vaikka strutsilla on kaksi polvilumpiota kummassakin jalassa, se mielellään välillä lepäilee.




Joel Kontinen

Strutsi (Struthio camelus) on nykylinnuista suurin. Se munii suurimmat munat, juoksee nopeammin ja elää kauemmin kuin mikään muu lintu.

Lintutieteilijät ovat tienneet ainakin vuodesta 1864 lähtien, että strutsilla on kaksi polvilumpiota kummassakin jalassa. Ylempi lumpio muistuttaa muiden lajien lumpiota. Alempi kiinnittyy tiukasti sääriluuhun.

Strutsi pystynee sen avulla oikaisemaan jalkansa vikkelästi ja juoksemaan liki 70 kilometrin tuntivauhdilla.

Evoluutio ei selitä tuplaluomiota, etenkin kuin strutsin melko isolla ja kohtalaisen vikkelällä pikkuserkulla eli emulla ei ole lainkaan polvilumpioita.

Emu kipittää aika vikkelästi ilman polvilumpioita, mutta strutsia se tuskin saa kiinni. ”Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle”, sanotaan Jobin kirjassa (39:21) strutsista.

Eläinkunnan monimuotoisuus muistuttaa meitä luomisesta.

Strutsi haastaa evoluutiota myös muulla tavoin: tutkijat ovat eristäneet ”3,8 miljoonan vuoden” ikäisestä strutsinmunan kuoresta proteiinia.

Proteiinin ei missään tapauksia pitäisi säilyä niin kauan.

Lähde:

Marshall, Michael. 2017. Why the ostrich is the only living animal with four kneecaps. New Scientist (1.9.).

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, mutta se kuvaa luonnontieteitä paikkansapitävästi

Veden kiertokulusta kerrotaan jo Jobin kirjassa. Kuva: John Evans ja Howard Periman, USGS, public domain.





Joel Kontinen

Teologi Eero Junkkaala muistuttaa meitä taas kerran, että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.

Siinä hän on täysin oikeassa. Oppikirjoilla on tapana vanhentua, mutta Raamatun sana kestää.

Toisin kuin Junkkaala antaa ymmärtää, Raamattu oli rutkasti aikaansa edellä myös luonnontieteissä.

Jobin kirjassa kerrotaan veden kiertokulusta. Jesajan kirjassa (40:22) taas kerrotaan, että maapallo on pyöreä.

Jobin kirjan luvussa 38 on katkelma Jumalan puheesta Jobille. Hän sanoo jakeessa 14, että aamu muuttaa maata niin kuin sinetti savea.

Muinaisessa maailmassa sinettiä pyöritettiin pehmeässä savessa, jotta saatiin teksti ja /tai kuva tallennettua.

Sinetti oli lieriön muotoinen. Sitä piti siis pyörittää. Yö vaihtuu päiväksi, kun maapallo pyörii.

Jo tämä riittää kumoamaan litteän maan myytin, jota Junkkaala on markkinoinut.

Hän nostaa tavan takaa esille taivaan kaarevan kannen, joka meillä koto-Suomessa on pitkään ollut vuoden 1992 Kirkkoraamatun ja muutaman liberaaliteologin yksinoikeus.

Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätellä, että planeettamme olisi litteä.

Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.

Junkkaala puolestaan näkee siinä kuvannollista kieltä, jota toki Raamatussa käytetään, etenkin vertauksissa.

Mutta Genesis on alusta loppuun historiallista kerrontaa, ja toisin kuin Junkkaala sanoo, siinä on vain yksi luomiskertomus: 1.Moos. 1 kertoo maailman luomisesta, ja 1. Moos. 2 tarkentaa kuvauksen Eedeniin.

Raamatussa käytetään myös hyperbolaa eli liioittelua tyylikeinona. Jeesus esimerkiksi sanoi: "Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, jopa omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26).

Jeesus tarkoitti, että meidän pitäisi rakastaa Häntä enemmän kuin ketään tai mitään muuta.

Eero Junkkaala on teistinen evolutionisti, joka yrittää tunkea kehitysoppia Raamattuun, mutta yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Todellisuudessa hän nostaa luonnontieteen naturalistiset selitykset Raamatun yläpuolelle. Tällainen viritelmä on turmiollinen harhaoppi.

Lähde:

Junkkaala, Eero. 2017. Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja.
Seurakuntalainen.fi
(4.9.).

PS. Journal of Creationissa on valaiseva artikkeli Raamatusta ja veden kiertokulusta.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Keksivätkö babylonialaiset trigonometrian 3700 vuotta sitten?

Plimpton 322: muinaista trigonometriaa? Kuva public domainista.





Joel Kontinen

Babylonialaiset saattoivat keksiä trigonometrian yli tuhat vuonna ennen kreikkalaisia, uusi tutkimus kertoo.

Trigonometria tulee kreikan kielen sanoista τρίγωνος, trígōnos 'kolmekulmainen', ja μέτρον, métron, 'mitata' ja on siis kulmia ja kolmioita käsittelevä matematiikan ala, jonka ääressä aikoinaan hikoilimme.

Savitaulu, joka tunnetaan nimellä Plimpton (P) 322, löydettiin jo 1900-luvun alussa, mutta se on paljastanut matemaattisia salaisuuksiaan vasta nyt.

Kaikki tutkijat eivät vieläkään jaksa uskoa, että P 322 esittelisi meille kulmien ja kolmioiden ominaisuuksia. Evoluutio on siinä määrin sumentanut monien ajattelua, että heidän on vaikea hyväksyä sitä, että muinaiset ihmiset olivat fiksuja.

Genesis sen sijaan esittelee meille maailman, jossa ihmiset olivat alusta lähtien kekseliäitä.

Monet geologiset löydöt, esimerkiksi Antikytheran kone, Perun kadonnut kaupunki Kuelap ja neandertalilaisten maanalainen kahden tonnin painoinen mini-Stonehenge, vahvistavat Genesiksen käsitystä muinaisista ihmisistä.

Aivan äskettäin kuulimme myös, että neandertalilaiset keksivät liiman hamassa muinaisuudessa – monien muiden asioiden lisäksi.

Tiedämme myös, että kivikauden ihmiset pukeutuivat kirjaviin vaatteisiin, jauhoivat viljaa, valmistivat tehokkaita aseita ja rakensivat isohkoja kaupunkeja, kuten esimerkiksi Catalhöyukin ja Göbekli Tepen.

Evolutionisteille nämä olivat yllätyksiä. Mutta meille ne osoittavat, että Raamattu kuvaa varhaisia ihmisiä luotettavasti.

Ei siis olisi järin suuri ihme, jos babylonialaiset olisivat keksineet trigonometrian jo 3700 vuotta sitten.

Lähde:

Cowen, Ron. 2017. This ancient Babylonian tablet may contain the first evidence of trigonometry. Science (24.8.).

lauantai 2. syyskuuta 2017

“5,7 miljoonaa vuotta” vanhat jalanjäljet sekoittavat ihmisen evoluution

Ardi joutunee nyt unholaan. Kuva: T. Michael Keesey, (CC BY 2.0).



Joel Kontinen

Darvinistien olettamukset ihmiskunnan menneisyydestä ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet vääriksi.

Nyt he uskovat, että äskettäin Kreetalta löydetyt ihmisen jalanjäljet ovat ”5,7 miljoonaa vuotta” vanhat.

Vielä viime viikolla he tiesivät, että 5,7 miljoonaa evoluutiovuotta sitten esi-isimme tallustivat Afrikan savannilla pienillä apinamaisilla jaloillaan.

Vasta Laetolin jalanjälkien aikoihin eli ”3,7 miljoonaa” vuotta sitten jalat olivat venyneet ihmisjaloiksi.

Uusi löytö horjuttaa myös Lucyn (Australopithecus afarensis) suvereenia asemaa isoäitinämme.

Lucy on muutenkin kokenut kovia viime vuosina: sen arvellaan pudonneen puusta, ja yksi sen nikamista oli paviaanin luu.

Apinalla on käytännössä neljä kättä, eikä sillä ole ensinkään isovarvasta vaan peukalon tapaiset ulommaiset sormet. Niillä on hyvä riippua oksista mutta huono kävellä suoraan edes savannilla.
Yksikään eläin ei pysty kävelemään pystyssä kahdella jalalla niin kuin Jumalan kuvaksi luotu ihminen. (Opetetut sirkuseläimet tosin voivat pysyä pystyssä lyhyen matkan.)

Aikanaan paljon mainostetulla Ardilla (Ardipithecus ramidus), jonka piti olla ”4,4 miljoonaa vuotta” vanha, oli apinan pikkuruiset jalat sivulle sojottavine peukalomaisine varpaineen.

Äskettäin ”7 miljoonan vuoden” ikäinen Sahelanthropus tchadensis sai vielä patsastella vanhimpana esi-isänämme, joskin kriittiset antropologit pitivät sitä joko simpanssina tai gorillana.

Siitä on jäänyt jälkipolville liki kokonainen kallo.

Alkuvuodesta julkaistiin ”7,2 miljoonaa vuotta” vanha Graecopithecus freybergi, joka on löytönä niin tuore, että sitä ei vielä ole ehditty ampua alas. Tämän vanhanherran jäämistö koostuu alaleuanluusta ja jokusesta hampaasta.

Sille saattaa hyvinkin käydä yhtä köpelösti kuin Sahalanthropusille.

Lähde:

Uppsala Universitet. 2017. Fossil footprints challenge established theories of human evolution. Science Daily. (31.8.).

torstai 31. elokuuta 2017

Taas takaisku ulkoavaruuden elämän etsijöille: ET:n megarakennelma lienee jättiplaneetta


Pienet vihreät miehet eivät taida viihtyä näissä maisemissa. Kuva: NASA/JPL-Caltech/T. Pyle.




Joel Kontinen

Naturalistisen uskomuksen mukaan universumin pitäisi kuhista elämää, koska sitä on täällä. Me emme missään tapauksessa saisi olla ainutlaatuisia: se osoittaisi selvästi, että Jumala on nimenomaan luonut elämän maapallolle.

Naturalistisen selityksen mukaan elämä on uhmannut luonnonlakeja ja syntynyt sattumalta täällä, ja sen on siksi täytynyt syntyä sattumalta myös muualla.

Tämä ei ole tieteellinen vaan pikemminkin filosofinen oletus, koska Jumala on monelle liian pelottava ajatus.

Niinpä radioteleskoopit kuuntelevat kaiken aikaa pienten vihreiden miesten oletettavasti lähettämiä viestejä, mutta jostain syystä nämä mieluummin pysyttelevät piilossa.

Kaikki tähänastiset viestit ovat osoittautuneet vääriksi hälytyksiksi.

Avaruustieteilijöitä pitkään askarruttaneet tähdeltä KIC 8462852 kantautuneet viestit saattavat tuoreen tutkimuksen mukaan johtua siitä, että tähteä kiertää Saturnuksen kaltainen eksoplaneetta, jolla on renkaat.

Tutkijat olettava, että planeetta ja renkaat vuorollaan himmentävät tähdeltä tulevan valon ja näin saavat sen näyttämään viestiltä.

Mutta tämäkään tuskin estää elämän etsintää edes sieltä, missä sitä ei voi löytyä.

Lähde:

Emspak, Jesse. 2017. ‘Alien megastructure’ star may host Saturn-like exoplanet. New Scientist (23.8.).

tiistai 29. elokuuta 2017

Kolmiulotteinen dinosaurus näyttää lohikäärmeen patsaalta, Live Science kertoo

Lohikäärmepatsas? Kuva: Machairo, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Luulisi, että dinosaurus olisi jo ehtinyt menettää muotonsa ”112 miljoonassa” vuodessa, mutta nodosauruksiin kuuluva Borealopelta markmitchelli on säilynyt niin hyvin, että Live Science sanoo sen näyttävän nukkuvaa lohikäärmettä esittäväksi patsaaksi.

Live Science tarjoaa meille myös tarinan, joka kertoo, miten se on säilyttänyt kolmiulotteisen muotonsa:

B. markmitchelli ajautui kuoltuaan muinaiseen sisämereen, joka tuolloin ulottui nykyisestä Meksikonlahdesta Jäämerelle, suojaan saalistajilta ja haaskansyöjiltä. Näin hait, makeanveden krokotiilit ja joutsenliskot jättivät sen rauhaan.

Mitään tieteellisiä todisteita tällaiselle tarinoinnille ei tosin ole. On loogisempaa uskoa, että tämä 5,5 metrin pituinen, 1300 kiloa painava nodosaurus kuoli Nooan ajan vedenpaisumuksessa noin 4 500 vuotta sitten.

B. markmitchellissa on jäljellä pigmenttiä ja pehmeitä kudoksia, jotka myös puhuvat nuoremman iän puolesta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. Sleeping Dragon: How This Dinosaur Got Preserved in 3D. Live Science (28.8.).


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Rytikerttunen hyödyntää tietoa magneettisesta deklinaatiosta suunnistaessaan


Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus). Kuva: Martien Brand, CC BY 2.0.





Joel Kontinen

Syksy ja kevät tuovat monesti mieleen lintujen häkellyttävät suunnistustaidot. Sama puolikesy punarinta (Erithacus rubecula) löytää tiensä joka kevät aina samalle pihalle ja myös lähtee kohti etelää samasta paikasta. Suunnistaessaan se hyödyntää kvanttiteknologiaa.

Myös rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on taitava suunnistaja. Venäläistutkijat julkaisivat äskettäin raportin sen kyvystä hyödyntää magneettista deklinaatiota eli maantieteellisen pohjoisnavan ja magneettisen pohjoisnavan välistä kulmaa. Näin se selvittää, millä pituusasteella se kulloinkin kulkee, ja voi siten jatkaa haluttuun kohteeseen.

Kyyhkynen taas saattaa kuulla magneettikenttiä. Tutkijat uskovat, että kyyhkysen sisäkorva ottaa vastaan signaaleja Maan magneettikentästä. Linnun yksittäiset solut tulkitsevat, mistä signaali tulee ja miten voimakas se on.

Viirukerttuli (Dendroica striata) painaa vain 22 grammaa mutta lentää kolmessa päivässä välilaskutta 2 730 kilometriä.

Kuningasfregatti (Fregata minor) lentää 60 vuorokautta laskeutumatta, liitää välillä 60 kilometriä ja nukkuu ilmassa matkallaan maapallon toiselle puolelle. Ennätyslennon pituudeksi on mitattu 55 000 kilometriä.

Tällaista ei Darwin olisi ennustanut.


Lähde:

Chernetsov, Nikita et al. 2017. Migratory Eurasian Reed Warblers Can Use Magnetic Declination to Solve the Longitude Problem. Current Biology 27, 1–5 (julkaisupäivä: 11.9.).

perjantai 25. elokuuta 2017

Dinosaurusten yllä lentäneet papukaijat muistuttivat nykyisiä lurikkeja


Myskilurikin tapainen papukaija eli jo dinosaurusten aikaan.





Joel Kontinen

Harvat linnut ovat lurikkeja värikkäämpiä. Näissä pienissä australialaisissa papukaijoissa näkyy miltei kaikki mahdolliset värit.

Koiras ja naaras ovat liki samanvärisiä, joten Charles Darwinin teoria seksuaalisesta valinnasta ei selitä niiden riemunkirkuvaa väritystä.

Tiedämme Naturessa jo vuonna 1998 julkaistusta tutkimuksesta, että niiden kaltaiset linnut lentelivät dinosaurusten yllä, mutta tämä tieto on ollut kateissa evoluution kotimaisilta puolustajilta.

Dinosaurusten maailma ei ollut lähimainkaan sellainen, joksi evolutionistit sen kuvittelevat, vaan monet nykylinnut ja nisäkkäät elivät dinojen aikaan.

Tämä ei tuota ongelmia, kun muistamme, että vuosimiljoonia ei koskaan ole ollutkaan, vaan Jumala loi kaikki eläimet miltei samaan aikaan.

Lähde:

Sanders, Robert. 1998. Parrot Fossil from the Cretaceous Pushes Back Origin of Modern Land Birds. Berkeleyan
(18.11.).



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Vastasyntyneet pystyvät erottamaan isot ja pienet luvut toisistaan

Vastasyntyneet tietävät, mikä luku on iso ja mikä pieni. Kuva: MjolnirPants, public domain.





Joel Kontinen

Äsken tutkijat huomasivat, että vauvat alkavat oppia kieltä jo ennen syntymäänsä.

Näyttänee siltä, että vauvat on ohjelmoitu tunnistamaan kieltä.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että muutaman tunnin ikäiset lapset myös tunnistavat numeroiden eron.

Padovan yliopistossa (Università degli Studi di Padova) tehdyssä tutkimuksessa 12 – 117 tunnin ikäisille vauvoille opetettiin numero 12. Kun heille sitten näytettiin sitä pienempi luku (kaksi valkoista neliötä ja kunkin neliön sisällä oli neljä mustaa neliötä vierekkäin), he katsoivat enemmän vasemmalle.

Kun heille näytettiin kaksi valkoista neliötä, joiden sisällä oli yhteensä 36 mustaa neliötä, he katsoivat oikealle.
Vauvat myös osasivat sijoittaa luvun 12 vasemmalle, jos edellinen luku oli isompi (eli 36), ja oikealle, jos edellinen luku oli pienempi (eli 4).

Vauvoilla oli myös suhteellisuudentajua: Jos heille ensin näytettiin isompi luku (36 neliötä), he sijoittivat luvun 12 vasemmalle. Jos edellinen luku oli pienempi (4), he sijoittivat kahdentoista oikealle.

Jotkut tutkijat uskovat, että ihmisen aivot on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Tämä kertoo meille erittäin älykkäästä suunnittelusta, johon on voinut pystyä vain kaiken Luoja.

Lähteet:

Hamzelou, Jessica. 2017. Newborn babies already have a sense of how numbers work. New Scientist (22.8.).

Rugani, Rosa et al. 2017. A mental number line in human newborns. bioRxiv (13.7.).

maanantai 21. elokuuta 2017

Kalan uinti inspiroi tehokkaampia robotteja

Kuva: Eric Engbretson, U.S. Fish and Wildlife Service. Public domain.




Joel Kontinen

Suunnittelu on niin ilmeistä luomakunnassa, että sitä on entistä vaikeampi kieltää. Monet luonnossa näkyvät ratkaisut ovat moninkertaisesti nerokkaampia kuin mitä ihmiset ovat kyenneet pitkän suunnittelun ja puurtamisen jälkeen tekemään.

Monesti ihminen vain matkii sitä, minkä Jumala loi ensin.

Biomimetiikasta eli luonnossa ilmenevien nerokkaiden ratkaisujen jäljittelystä on tullut tuottava ja trendikäs tutkimusala.

Äskettäin Physical Review Fluids julkaisi Mehdi Saadatin ja kollegoiden tutkimuksen siitä, miten taloudellisesti kalat uivat.

Ne käyttävät pyrstöään optimaalisesti. Miltei kaikki kalat ja monet muut vesieläimet liikuttavat pyrstöään jokaisella iskulla osapuilleen 33 – 100 prosenttia pituudestaan.

Insinöörit pyrkivät hyödyntämään tätä tietoa suunnitellessaan tehokkaampia (ja hiljaisempia) pienoissukellusveneitä, joissa ei tarvita potkuria.

Insinöörit ovat aiemmin hakeneet inspiraatiota esimerkiksi majavan turkista (parempi märkäpuku), luustomme voitelujärjestelmästä (tehokkaampia teollisia voiteluaineita), kissan viiksistä (robotteja), hain evistä (lentokerosiinin säästämiseksi) ja hopeamuurahaisesta (tehokkaampia jäähdytyspintoja).

Luettelo ei ole alkuunkaan tyhjentävä, mutta jo nyt voimme apostoli Paavalin tavoin sanoa:

”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1: 19 – 20.)

Lähde:

Skibba, Ramin. 2017. Solving how fish swim so well may help design underwater robots. New Scientist (21.8.).

lauantai 19. elokuuta 2017

Evolutionistien pulma: pienet vihreät miehet pysyttelevät piilossa

Eikö täältäkään? Galaksi NGC 5949. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Universumi on niin laaja, että älykästä elämää pitäisi olla siellä sekä täällä, ainakin evolutionistien mukaan.

Monet eivät voi hyväksyä sitä, että Maa olisi ainutlaatuinen. He uskovat, että kun elämä on kerran syntynyt täällä, sen on täytynyt kehittyä myös muualla täysin spontaanisti.

Evolutionistit joutuvat tavan takaa keksimään uusia selityksiä, kun he eivät ole saaneet ensimmäistäkään havaintoa ulkoavaruuden elämästä.

Eläkepäivistään nauttiva astrofyysikko Daniel Whitmire ehtii välillä spekuloida, että myös muut (oletetut) sivilisaatiot ovat saattaneet kehittyä yhtä hitaasti kuin meidän. Täällä esimerkiksi radio keksittiin vasta satakunta vuotta sitten.

Whitmire arvelee, että muuallakin on saatettu herätä varsin myöhään, joten he eivät ole vielä ehtineet ottaa meihin yhteyttä.

Kaikki pienten vihreiden miesten oletettavasti lähettämät viestit ovat olleet vääriä hälytyksiä, vaikka kukin niistä herätti aikoinaan melkoisesti huomiota.

Selitys on monesti ollut paljon proosallisempi kuin mitä evolutionisti olisi toivonut.

Evolutionistit joutunevat pettymään vielä monesti, koska elämä syntyy vain elävästä.

Lähde:

University of Arkansas, Fayetteville. 2017. Where is everybody? The implications of cosmic silence. Science Daily. (11.8.).

torstai 17. elokuuta 2017

”100 miljoonaa vuotta” vanhat kukat näyttävät niin tuoreilta kuin ne olisi poimittu eilen

Eucryphia. Kuva: MPF, CC BY-SA 3.0. Tämän kukan muinaiset lähisukulaiset löytyivät Burmasta.



Joel Kontinen


Charles Darwin kutsui kukkien evoluutiota inhottavaksi mysteeriksi (abominable mystery), koska ne eivät näyttäneet sopivan hänen ajatusmaailmaansa.

Eikä arvoitus ole ratkennut yli 150 vuodessa. Varhaisimmat kukat näyttävät aivan nykykukilta, eli niiden evoluutio loistaa poissaolollaan.

Äskettäin kaksi Oregonin valtionyliopiston emeritusprofessoria, George Poinar Jr. ja Kenton Chambers, raportoivat Burmasta eli Myanmarista löydetyistä seitsemästä ”100 miljoonaa vuotta” vanhasta kukasta.

Dinosaurusten ajan kasvit viihtyvät yhä keskuudessamme.

Poinar sanoi, että meripihkaan kivettyneiden kukkien osat näyttivät niin tuoreilta, että ne olisi voitu poimia eilen puutarhasta.

Ne ovat sitä paitsi sukua nykyisin kukkiville lajeille.

Meripihkaan hautautuneet eläimet ja kasvit haastavat evoluution osoittamalla, että sitä ei ole tapahtunut.

Ne haastavat myös uskon vuosimiljooniin. Miten kukka voisi säilyä 100 miljoonaa vuotta näyttämättä ikäänsä?

Lähde:

Oregon State University. 2017. Seven complete specimens of new flower, all 100 million years old. Science Daily (15.8.).

tiistai 15. elokuuta 2017

Karhukainen uhmaa darvinistisia selityksiä superkyvyillään

Pieni mutta sitkeä. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Apostoli Paavali kirjoitti Rooman kristityille, että Jumalan teot näkyvät kaikkialla. Me näemme ne kukkien väriloistossa, luonnon matemaattisessa tarkkuudessa (etenkin fraktaaleissa ja Fibonaccin lukujonoissa).

Myös solujemme nanomoottorit ja DNA:n korjausmekanismit kertovat luomisesta.

Lisäksi joissain eläimissä on niin häkellyttäviä piirteitä, että evoluutio ei olisi niitä voinut keksiä: aavikkolisko uhmaa painovoimaa, kaljurotta selviää miltei tyystin ilman happea ja karppi jopa täysin ilman sitä.

Mutta ehkä kaikkien oudoin luotu on pikkuruinen karhukainen, jonka on uhmannut evoluutiota jo ”530 miljoonaa vuotta”.

Karhukainen on eläinkunnan ekstreme-mestari, joka selviää hengissä jopa jäätymisestä.

Tuore tutkimus selvitti, miten se pystyy selviytymään, vaikka sen solut kuivuisivat. Karhukaiset tuottavat proteiinia, jonka avulla niiden solut säilyttävät rakenteensa myös täysin ilman vettä.

Lähde:

Woodward, Aylin. 2017. Tardigrade genomes help explain how they survive without water. New Scientist (27.7.).



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Dinokauden älykkäästi suunniteltu merilintu osasi sukeltaa

Dinokauden merilintu osasi nykylintujen metkun.




Joel Kontinen

Auringon alla ei ole kovin paljon uutta.

Dinosaurusten kaudella elänyt merilintu osasi kaikesta päätellen nykylintujen tavoin sukeltaa, mikä kertoo erittäin älykkäästä suunnittelusta.

Science Daily esittelee meille vanhimman Japanista löydetyn lintufossiilin, jonka arvellaan olevan ”84–90 miljoonaa vuotta” vanha.

Dinojen maailmassa eläneestä Chupkaornis keraorumista on säilynyt niin paljon luita, etenkin reisiluita ja nikamia, että se on tunnistettavissa sukeltavaksi vesilinnuksi.

Nykyisin tiedetään, että dinosaurusten kaudella eli ainakin 432 nisäkäslajia ja kymmeniä meillekin tuttuja lintuja, esimerkiksi ankkoja, flamingoja ja papukaijoja.

Lähde:

Perot Museum of Nature and Science. 2017. Amateur collectors in Japan discover country's first and oldest fossil diving bird. Science Daily. (8.8.).

perjantai 11. elokuuta 2017

Älykkäästi suunniteltu karppi selviää talven yli hengissä ilman happea

Karppi on suunniteltu kestämään kylmää. Kuva: Type17, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Karppi (Cyprinus carpio) selviää talven yli hengissä ilman happea. Sen entsyymit muuttavat hiilihydraatit alkoholiksi silloin, kun happi käy vähiin – niin kuin jäätyneen järven tai lammen pohjassa toisinaan käy. Se voi sitten vapauttaa liian alkoholin kiduksillaan.

Selostaessaan uutta Scientific Reports -lehdessä julkaistua tutkimusta New Scientist turvautuu spekuloimaan, että karpin ja kultakalan esi-isä kahdensi perimänsä osapuilleen ”8 miljoonaa vuotta” sitten.

Darvinistit pyrkivät tarinoillaan todistamaan mitä kummallisempia asioita.

Jotkut evolutionistit uskovat, että kala kehitti itselleen kopion entsyymistä, joka normaalisti kuljettaa hiilihydraattia solun voimalaitokseen eli mitokondrioon.

He uskovat, että tämä kaksoiskappale muuttaa hiilihydraatit alkoholiksi.

Karpin vereen voi talvisin kertyi 0,55 promillea alkoholia, joten autoilua sen ei kannata harrastaa.

Tutkijat eivät kerro, kuinka monta esi-isää kuoli sukupuuttoon ennen kuin ne keksivät, miten säilyä hengissä talven yli.

Evoluutio on täynnä tällaisia muna vai kana -ongelmia.

Lähde:

Baxter, Rachel. 2017. Goldfish go months without oxygen by making alcohol inside cells. New Scientist (11.8.).