tiistai 12. tammikuuta 2016

Evolutionistin kummajainen: miten saada dinosauruksen proteiini säilymään kymmeniä miljoonia vuosia?

Dinosaurusten proteiineista, pehmeistä kudoksista ja jopa radiohiilestä raportoidaan yhä useammin.



Joel Kontinen

Vuonna 2007 Science julkaisi tutkimuksen 68 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetun T. rexin sääriluun osan proteiinisekvenssista.

Hirmuliskosta löytyi myös verisoluja. Paleontologi Mary Schweitzer (North Carolina State University) kollegoineen uskoi löytäneensä proteiinisekvenssin, joka oli sata kertaa vanhempi kuin mitä siihen mennessä oli löydetty.

Usko vuosimiljooniin elää kuitenkin niin sitkeästi, että monet epäilivät löytöä. 7 miljoonaa vuonna piti olla ehdoton yläraja, joten dinosaurusten luusta oli turha etsiä proteiineja.

Näin he uskoivat.

Skeptikot epäilevät, että proteiinit eivät olleet alkuperäisiä. Schweitzer kollegoineen pyrki kaikin tavoin eliminoimaan kontaminaation, kun hän julkaisi vielä vanhemman proteiinilöydön (”80 miljoonaa vuotta" vanhan Brachylophosaurus Canadensisen jalasta.

Dinosaurusten fossiileista on yhä useammin löydetty kollageenia, säiemäistä proteiinia, jota on etenkin tukikudoksissa, ja toisinaan myös radiohiiltä.

Radiohiiltä ei pitäisi olla lainkaan jäljellä yli 100 000 vuoden ikäisessä fossiilissa.

Valtavirran tiedejulkaisut eivät ole uskaltaneet julkaista C-14-tutkimuksia, joita on tehty ainakin kolme. (Lue lisää tästä ja tästä.)

Dinosaurusten pehmeät kudokset ja radiohiili viittaavat vahvasti siihen, että dinot elivät korkeintaan tuhansia, eivät miljoonia vuosia sitten – aivan niin kuin voimme Genesiksestä päätellä.

Lähde:

Brazil, Rachel. 2015. Bones of contention. Chemistry World (23.12).