Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley väitteli Oxfordin piispan Samuel Wilberforcen kanssa evoluutiosta kesällä 1860. Darvinistit muistavat tapahtumasta asioita, jotka eivät välttämättä tapahtuneetkaan. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Darvinistit suosivat myyttejä. He ovat tehneet niitä Galileista, vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnistä ja ehkä historian tunnetuimmasta väittelystä, jonka aiheena oli evoluutio.
Thomas Huxley ja piispa Samuel Wilberforce ottivat yhteen darvinismista 30.6. 1860. Suuri yleisö muistaa piispan kysyneen, polveutuiko Huxley apinoista isoisänsä vai isoäitinsä puolelta.
Historialliset dokumentit eivät kuitenkaan tunne tällaista kysymystä, joka lienee evolutionistien keksimä myytti. Esimerkiksi Darwinin ystävä Sir Joseph Hooker viittasi siihen, että piispa turvautui sarkasmiin tieteellisten argumenttien sijasta, mutta hän tuskin oli kovinkaan puolueeton tarkkailija.
Samuel Wilberforce, joka oli orjuuden poistamista vastaan pitkään kampanjoineen kristityn poliitikon William Wilberforcen (1759-1833) poika, tiesi Charles Darwinin teoriasta paljon enemmän kuin mitä jälkipolvet olettavat. Viisi viikkoa ennen väittelyä piispa oli jopa kirjoittanut Lajien synnystä arvostelun Quarterly Review- lehteen. Darwin kirjoitti Hookerille, että Wilberforcen argumentit olivat yllättävän nerokkaita; piispa huomasi hänen teoriansa heikkoudet.
Huxley puolestaan oli pelastusarmeijan leppymätön vastustaja. Tämä ei ole myytti.
Itse väittelyssä Wilberforce, joka oli Britannian tiedeakatemian Royal Societyn jäsen, toisti artikkelinsa keskeisemmät ajatukset. Ne osoittivat, että todisteet eivät tue evoluutiota.
Mutta hälyisessä salissa darvinistien oli varsin helppo kuulla sellaista, mitä ei koskaan puhuttukaan.
Lähteet:
Huxley, Thomas H. 1893 (2006). Evolution and Ethics And Other Essays. New York: Barnes & Noble.
Lucas, John. 1979. Wilberforce and Huxley: A Legendary Encounter. Bethinking.org.
Tekstit
