keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Muurahaistutkija kyseenalaistaa evoluutiokritiikin



Kaikki eivät pidä tätä heppua sukulaisenaan.


Joel Kontinen

Evoluution ja uskonnon ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Miten ne voisivatkaan? Onhan kyse täysin eri asioista,” biologi Jonna Saapunki kirjoittaa Aamulehden tiedekolumnissa.

Saapunki myötäilee edesmennyttä Stephen Jay Gouldia , jonka mukaan luonnontiede ja uskonto käsittelevät aivan eri aihepiirejä. Gouldin mukaan luonnontiede kuvaa todellisuutta ja uskonto arvoja. Hän käytti tästä kahtiajaosta ilmaisua non-overlapping magisteria eli Lutheria mukaillakseni erilliset regimentit.

Evolutionistit ovat Charles Darwinin päivistä alkaen kuitenkin välillä tunkeutuneet uskonnon alueelle. Darvinistinen evoluutio voidaan hyvinkin tulkita kristinuskon kanssa kilpailevaksi maailmanselitysmalliksi, jolla on oma luomiskertomuksensa.

Darvinistinen suuri kertomus eroaa sikäli jyrkästi Genesiksen luomismallista, että niiden yhteensovittaminen on loogisesti mahdotonta. Darvinismi on ateistinen maailmanselitysmalli, jossa kuolema ja sattuma näyttelevät päärooleja, kun taas luominen ja suunnittelu kuvaavat Raamatun mallia.

Saapunki kritikoi viime vuoden tiedebarometriä, jonka mukaan yli kolmannes suomalaisista torjui evoluution . Hänen mielestään tutkijoiden ei olisi pitänyt kysyä ihmisen polveutumisesta muista lajeista vaan sen sijaan väittää: ”Suomessakin esiintyvä metsämänty on eriytynyt vuosimiljoonien aikana muista mäntylajeista”.

Jos Saapunki olisi jättänyt vuosimiljoonat pois, hyväksyisin tällaisen ”evoluution”. Lajiutuminen on nimittäin täysin raamatullinen käsite, eikä se ole darvinistien etuoikeus.

Mutta Genesis kertoo selvästi, että Jumala loi kaiken elollisen lajiensa mukaan. Raamatun laji on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji. Koirat ovat lajiutuneet moniksi roduiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.

Eikä etelänapinasta (Australopithecus) ihmistä.

Charles Darwinin lähestyvä 200-vuotisjuhla lienee innoittanut Saapungin pohtimaan syntyjä syviä. Saapunki, joka valmistelee väitöskirjaa muurahaisten sosiaalisesta elämästä Oulun yliopistoon, on kiinnostunut tieteen popularisoinnista. Siinä olisi toki muistettava, ettei intoudu väittämään perättömyyksiä.

Evoluutiokritiikkiä tarvitaan juuri sen vuoksi, että darvinismin popularisoijat satuilevat.

Lähteet:

Gould, Stephen Jay. 1997. Nonoverlapping Magisteria. Natural History 106: 16-22. (maaliskuu 1997). http://www.stephenjaygould.org/library/gould_noma.html

Raudaskoski, Anna-Maria. 2008. Kirjoitusvimma ruokkii väitöskirjan etenemistä. http://74.125.77.132/search?q=cache:f5YbkMDlF64J:www-hallinto.oulu.fi/viestin/t-pisto/pdf/tietopisto0907.pdf+%22jonna+saapunki%22&hl=fi&ct=clnk&cd=10&gl=fi

Saapunki, Jonna. 2008. Että mekö muka olemme apinoita. Aamulehti 31.12. B19

perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulun sanoma Darwinin bulldogin mukaan



T.H. Huxley (1825-1895) tunnettiin Darwinin bulldoggina. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Thomas H. Huxley (1825-1895) oli äänekäs kristinuskon vastustaja.1890-luvulla hän esimerkiksi kirjoitti joukon kirjeitä The Timesiin varoittaakseen Pelastusarmeijasta. Hän piti sen johtoa liian autokraattisena.

Historia on osoittanut, että Huxleyn näkemys Pelastusarmeijasta perustui pikemminkin hänen omaan agnostis-ateistiseen maailmankatsomukseensa kuin mihinkään todelliseen vaaraan.

Darwinin bulldoggina tunnettu Huxley teki enemmän levittääkseen evoluution ilosanoma kuin hänen aikalaisensa Charles Darwin.

Huxley oli aikansa lapsi. Hän kuvitteli, että tiede oli osoittanut Raamatun vääräksi. Hänen oli silti vaikea uskoa, että kristityt yrittäisivät päästä pälkähästä tulkitsemalla Genesiksen ja muut Vanhan testamentin "hankalat" kohdat kuvaannollisesti. Esseessään The Lights of the Church and the Light of Science (1890) hän totesi:

Minun on varsin vaikea käsittää, kuinka kukaan voi edes hetkeäkään epäillä, että kristillinen teologia joko pysyy pystyssä tai kaatuu juutalaisten Kirjoitusten historialliseen luotettavuuteen. Itse Messiaan eli Kristuksen käsite nivoutuu erottamattomasti juutalaiseen historiaan; Jeesus Nasaretilaisen samastuminen Messiaaseen perustuu sellaisten heprealaisten kirjoitusten tulkintaan joilla ei ole mitään todistusarvoa ellei niillä ole sitä historiallista luonnetta, joka niille on annettu. Jos Abrahamin kanssa tehtyä liittoa ei tehty, jos Jahve ei säätänyt ympärileikkausta eikä uhreja, jos Jumalan käsi ei kirjoittanut “kymmentä sanaa” kivitauluihin, jos Abraham on enemmän tai vähemmän myyttinen sankari niin kuin Theseus, kertomus vedenpaisumuksesta fiktio, syntiinlankeemuksesta legenda, ja luomiskertomus näkijän uni, jos kaikilla näillä selvillä ja yksityiskohtaisilla kertomuksilla ei ole sen enempää historiallista arvoa kuin Rooman kuningasajan kertomuksilla – mitä on sanottava messiaanisesta opista, joka on ilmaistu vieläkin epäselvemmin? Entä Uuden testamentin kirjojen kirjoittajien auktoriteetti? Hehän eivät tämän teorian nojalla ole yksinomaan pitäneet hataria sepityksiä lujana totuutena vaan ovat rakentaneet kristilliset dogmit legendojen juoksuhiekalle.

Huxley oivalsi sen, mitä meidän päiviemme teistisen evoluution kannattajat eivät ole käsittäneet. Todellisen ihmisen (Aadamin) todellinen synti sai todellisen Messiaan (Jeesuksen) sovittamaan sen ristillä. Juutalaiset Kirjoitukset ennustivat Hänen syntymänsä hämmästyttävän yksityiskohtaisesti jo vuosisatoja ennen ensimmäistä joulua.

Darwinin bulldoggi oli oikeassa. Jos joulu rakentuisi legendaariselle juoksuhiekalle, kristityt olisivat pahimpia valehtelijoita. Mutta Vapahtajamme syntymäjuhlan todellinen sanoma on täysin toisenlainen.

Raamatussa ei ole legendaarisia juoksuhiekkoja. Hyvä sanoma neitsyen synnyttämästä lapsesta Betlehemin seimessä on todellista historiaa.

Hän syntyi kuollakseen, että me voisimme elää ikuisesti. Ja katso, Hän, joka on esikoisena noussut kuolleista (Ilmestyskirja 1:5), elää.

Lähteet:

Huxley, Thomas H. 1893 (2006). Evolution and Ethics And Other Essays. New York: Barnes & Noble.

Huxley, Thomas H. 1890. The Lights of the Church and the Light of Science. Teoksessa Collected Essays IV. http://aleph0.clarku.edu/huxley/CE4/Lights.html

torstai 25. joulukuuta 2008

Sokea rapu ei ole osoitus evoluutiosta



Sokea luolarapu ei ole osoitus evoluutiosta.


Joel Kontinen


Mutaatiot ovat geneettisiä kopiointivirheitä. Uusdarvinistisen suuren kertomuksen mukaan ne ovat evoluution raaka-aineita. Luonnonvalinnan oletetaan pystyvän valitsemaan, mitä niistä se hyödyntää uusien elinten ja ominaisuuksien rakentamisessa.

Espanjaan kuuluvalla Lanzaroten saarella on elävä esimerkki mutaatioiden nerokkuudesta. Jameos Del Aguan maalauksellisessa luolassa viihtyvät pikkuruiset ravut ovat sokeita.

Onko tämä osoitus darvinistisesta evoluutiosta? Ei. Ravut ovat vain menettäneet ominaispiirteen (eli näkökyvyn), joka niiden esi-isillä kerran muinoin oli.

Evoluutio tarvitsisi lisää geneettistä informaatiota. Rahan menettäminen ei tee kerjäläisestä kroisosta. Informaation menettäminen ei myöskään tee nilviäisestä neurologia. Kuten australialainen lääkäri Carl Wieland on todennut, evoluution juna kulkee väärään suuntaan.

Lähde:

Wieland, Carl. 2002. The evolution train’s a-comin’ (Sorry, a-goin’—in the wrong direction). Creation 24(2):16–19. maaliskuu 2002.
http://creationontheweb.com/content/view/431

perjantai 12. joulukuuta 2008

Miten elämä syntyi? Meteoriitit saivat sen aikaan!



Darvinistit ovat julistaneet tämän elämänsyntyteorian pannaan. Michelangelo: Aatamin luominen (n. 1511). Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Charles Darwinin päivistä lähtien elämänsyntyteoriat ovat tulleet ja menneet. Darwin spekuloi, että elämä sai alkunsa lämpimässä lammikossa.

Tutkijat testasivat ideaa vuonna 2006 ja huomasivat, että se ei toiminut. He tutkivat kuumia lätäköitä Kamtšatkassa ja Mount Lassenissa Kaliforniassa ja panivat merkille, että “kuumat, happamat savipitoiset lammikot eivät tarjoa sopivia oloja, joissa kemikaalit voisivat järjestäytyä ’alustaviksi organismeiksi’.”

Vuonna 1953 Stanley Miller ja Harold Urey tekivät kuuluisan elämänsyntykokeen. Vaikka koe onkin säilyttänyt propaganda-arvonsa, tohtori Jonathan Wells ja useat muut Darwiniin skeptisesti suhtautuvat tiedemiehet ovat osoittaneet sen puutteet. Wells sanoi:

Miller-Ureyn kokeessa käytettiin simuloitua ilmakehää, jonka koostumus oli geokemistien mukaan väärä. Se ei ollut ”ensimmäinen onnistunut yritys, joka osoitti, miten orgaanisia molekyylejä on voinut syntyä Maan varhais-historiassa.” Kun oloja muutetaan niin, että ne vastaavat paremmin tietämystämme Maan alkuaikojen ilmakehästä, koe ei toimi.

Jotkut ovat asettaneet toivonsa ulkoavaruuteen. Sir Fred Hoyle vertasi elämän spontaania syntyä yhtä todennäköiseksi kuin romuvaraston halki pyyhkäisevän tornadon mahdollisuutta rakentaa osista nousuvalmis Boeing 747. Hänen mukaansa elämän on täytynyt tulla maapallolle ulkoavaruudesta.

Vaikka panspermialla on yhä kannattajansa, elämän synnyn naturalistiset selitykset ovat edelleenkin äärimmäisen epäuskottavia.

Yoshihiro Furukawa ja kollegat julkaisivat hiljattain Nature Geoscience –tiedelehdessä artikkelin, jossa he spekuloivat, että elämä ei tullut ulkoavaruudesta vaan meteoriitit ovat voineet saada aikaan kemiallisia reaktioita alkumeressä ja näin vauhdittaa elämän syntyä. He simuloivat kondriittien (yleisten meteoriittien) iskeytymistä mereen ja onnistuivat synnyttämään orgaanisia eli hiilipohjaisia yhdisteitä, esimerkiksi rasvahappoja ja amiineja.

Furukawa ja kollegat varmistivat, että tulokset eivät johtuneet kontaminaatiosta. Tästä huolimatta monet edelleenkin suhtautuvat skeptisesti elämänsyntyteorioihin. Esimerkiksi astrobiologi Jennifer Blank, joka työskentelee Kalifornian Mountain Viewn SETI -instituutiossa, arvelee, että emme koskaan löydäkään pätevää vastausta siihen, mistä elämä sai alkunsa.

Hyppäys aminohapoista toimivaan soluun todellakin vaikuttaa ihmeeltä. Solu on kaikkea muuta kuin Darwinin musta laatikko. Se on äärimmäisen mutkikas ja hieno tehdas, jonka kaikkien osien on oltava paikallaan ennen kuin se voi toimia.

Miten elämä siis sai alkunsa? Elämä syntyy vain elämästä. Soluun on ohjelmoitu valtava määrä informaatiota. Se näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu.

Valitettavasti suunnittelu on sana, jonka mainitseminen on pannassa darvinistien hallitsemassa akateemisessa maailmassa.


Lähteet:

Matson, John. 2008. Rock And Roil: Meteorites Hitting Early Earth's Oceans May Have Helped Spawn Life. Scientific American.com (9. 12.).
http://www.sciam.com/article.cfm?id=rock-and-roil-meteorites&sc=wr_20081209

Morelle, Rebecca. 2006. Darwin's Warm Pond Idea is Tested. BBC News. (13. 2.) http://news.bbc.co.uk/2/low/science/nature/4702336.stm.

Wells, Jonathan. 2002. Inherit The Spin: Darwinists Answer “Ten Questions” with Evasions and Falsehoods. http://www.discovery.org/a/1106.

torstai 11. joulukuuta 2008

Kuumaa vettä kuumassa Jupiterissa



Kuva: NASA/JPL-Caltech/T. Pyle.



Joel Kontinen

Astronomit ovat vuosikymmenien ajan etsineet vettä aurinkokunnastamme ja sen ulkopuolelta. Vesi on elämän edellytys, ja NASA pitää elämän etsintää yhtenä päähankkeistaan. Hiljattain astronomit havaitsivat merkkejä vedestä tarkkaillessaan planeetta HD 189733b:tä Spitzer-avaruusteleskoopilla.

HD 189733b on valtava kaasuplaneetta eli kuuma Jupiter noin 63 valovuoden päästä Maasta. Sen ilmakehässä on myös hiilidioksidia ja metaania.

Carl Grillmair Pasadenan Spitzer-tiedekeskuksesta kollegoineen raportoi löydöstään tuoreimmassa Nature-tiedelehdessä. He käyttivät menetelmää, jonka avulla he pystyivät erottamaan, milloin infrapunavalo tulee planeetasta ja milloin auringosta.

He ilmeisesti myös löysivät merkkejä planeetan säästä. HD 189733b kiertää hyvin lähellä aurinkoaan, joten toiveita elämän löytämisestä ei juurikaan ole.

Tähtitieteilijät puhuvat kultakutrivyöhykkeestä eli alueesta, jossa voisi periaatteessa olla elämää. Nimi on peräisin tarinasta Kultakutri ja kolme karhua. Kultakutri eksyi metsään ja löysi mökin, jossa pöydällä oli kolme puurokulhoa. Hän maistoi ensimmäisestä. Puuro oli liian kuumaa. Seuraavassa se oli liian kylmää, mutta kolmannessa juuri sopivaa.

Kultakutrivyöhykkeitä kutsutaan myös elinkelpoisiksi vyöhykkeiksi. Niitä on kaikesta päätellen harvassa koko universumissa. Carl Sagan kuvasi maapalloa pieneksi kalpeaksi pisteeksi. Guillermo Gonzales ja Jay Richards kirjoittivat kirjan The Privileged Planet kumotakseen Saganin teesin. He osoittivat, että planeettamme on ainutlaatuinen.

Tämä oli monille darvinisteille liikaa: Gonzales menetti yliopistovirkansa, mistä esimerkiksi Ben Steinin dokumenttifilmi Expelled: No Intelligence Allowed kertoo.

Astronomit ovat löytäneet yli 300 eksoplaneettaa eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa. Yksikään näistä järjestelmistä ei muistuta omaamme. Yleensä valtavat kaasuplaneetat eli kuumat Jupiterit kiertävät lähellä aurinkoaan. Kultakutrille ne olisivat aivan liian kuumia paikkoja.

Näyttää siis siltä, että Gonzales ja Richards olivat oikeassa. Maapallo on ainutlaatuinen planeetta. Monien muiden seikkojen tavoin tämä puhuu meille luomisesta.

Evoluutioon uskovat tiedemiehet voisivat toisin sanoen käyttää resurssejaan hyödyllisemminkin. Mutta ehkä heidän on vaikea hyväksyä sitä, että elämä ei kehittynyt sattumalta edes maapallolla vaan se luotiin.



Lähteet:

Grillmair C. et al. 2008. Strong water absorption in the dayside emission spectrum of the planet HD 189733b Nature, 456:7223, 767-769 (11. 12. 2008).

Koczor, Ron and Tony Phillips. 2003. The Goldilocks Zone. http://science.nasa.gov/headlines/y2003/02oct_goldilocks.htm.

Yeager, Ashley. 2008. Exoplanet may harbour stormy skies. Nature News (10. 12.). http://www.nature.com/news/2008/081210/full/news.2008.1289.html.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kerro, kerro kuvastin, ken on kaikkein viisahin



Varis päihitti simpanssin älykkyyskokeessa. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Tiedejulkaisut ja luonnontieteen museot nostavat simpanssit miltei ihmisten tasolle. Eläinaktivistit vaativat niille ihmisoikeuksia . Oikeaoppisen darvinistisen ajattelun mukaan simpanssien pitäisi olla eläimistä viisaimpia.

Mutta nyt näyttää siltä, että simpansseja älykkäämpiä eläimiä on lähempänä meitä kuin kuvittelemmekaan. Frankfurt am Mainin Goethe-yliopiston tutkijat Helmut Priorin johdolla laittoivat erivärisiä tarroja viiden harakan kaulaan. He antoivat sen jälkeen lintujen katsoa itseään peilistä.

Harakat kiskoivat oitis kaikki muut kuin mustat tarrat irti joko nokallaan tai jaloillaan. Mutta ne antoivat muistien tarrojen olla paikallaan.

Ennen tätä vain elefantit, delfiinit ja jotkin apinat olivat tunnistaneet itsensä peilistä.

Varikset puolestaan menestyvät älykkyyskokeissa simpansseja paremmin. Auklandin yliopistossa Alex Taylorin johtama tutkimusryhmä laittoi kuusi Uudenkaledonian varista etsimään herkkupalaa isosta akryylimuoviputkesta, jonka alaosassa oli kaksi reikää. Tutkijat peittivät toisen rei’istä useimmissa kokeissa. He jättivät toisen reiän auki. Varisten piti raahata herkkupala kepin avulla ulos putkesta. Jos ne valitsivat väärän reitin eli sen, joka johti avonaisen reiän ylitse, ruoka olisi tippunut eivätkä ne olisi saaneet sitä ulos.

Kolme varista onnistui saamaan ruoan pois putkesta joka kerta.

Seuraavaksi tutkijat vaikeuttivat koetta. He antoivat variksille puisen pöydän, joka oli jaettu kahteen osaan. Herkkupala oli kunkin osan päädyssä, mutta toisessa se oli suorakaiteen muotoisen luukun takana. Saadakseen herkkupalan varisten piti valita pääty, jossa ei ollut luukkua. Kaikki edellisen kokeen läpäisseet varikset onnistuivat saamaan herkut suuhunsa.

Simpanssit ja muut isot apinat eivät ole onnistuneet vastaavissa kokeissa. Varis siis päihittää ne älykkyystestissä.

Vaikka koetulos hämmentää darvinisteja, luomismalli olettaa, että eläimet ovat riittävän älykkäitä selviytyäkseen.

P.S. Aiemmin papukaija oli oppinut enemmän sanoja kuin simpanssit ja elefantti menestynyt niitä paremmin laskutehtävissä.


Lähteet:

Motluk, Alison. 2008. Mirror test shows magpies aren't so bird-brained. New Scientist (19.8.).
http://www.newscientist.com/article/dn14552-mirror-test-shows-magpies-arent-so-birdbrained.html.

Young, Emma. 2008. Crows make monkeys out of chimps in mental test. New Scientist (17.9.). http://www.newscientist.com/article/dn14745-crows-make-monkeys-out-of-chimps-in-mental-test.html

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Newtonin syntymäpäivä on ovella…




Godfrey Knellerin maalaama Sir Isaac Newtonin muotokuva (1702). Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Skeptikot eivät pidä joulusta – eivät ainakaan USA:ssa, jossa joulun nimi Christmas on heidän mielestään liian kristillinen. Christmas on peräisin vanhasta englannin kielen käsitteestä Cristes maesse, ’Kristuksen messu'. Ja koska Raamattu selvästi puhuu Kristuksesta Luojana (Johannes 1:1-3; Kolossolaiskirje 1:16), evoluutioon uskovat skeptikot yrittävät vähätellä Kristuksen syntymän merkitystä.

Vaikka Raamattu ei kerro meille, milloin Jeesus syntyi, meillä on vakuuttavia todisteita siitä, että Hän todella syntyi ihmiseksi, eli, kuoli ja nousi kuolleista.

Skeptikot pyrkivät hämärtämään joulun merkityksen ottamalla käyttöön juhlan, jota he kutsuvat Newtonmasiksi eli Newtonin messuksi. He näyttävät kaikesta pitäen unohtaneen, että Sir Isaac Newton (1642-1727), jonka syntymäpäivä on 25. joulukuuta, oli harras kristitty.

Monien muiden nykytieteen pioneerien tavoin Newton uskoi Raamatun luomiskertomukseen. Hän olisi tuskin ilahtunut siitä, että skeptikot viettävät messua hänen syntymänsä kunniaksi. Newton esimerkiksi kirjoitti Principiassa:

Tämä mitä kaunein auringon, planeettojen ja komeettojen järjestelmä voi ainoastaan saada alkunsa älykkään Olennon suunnitelmasta ja herruudesta … Tämä Olento hallitsee kaikkea, ei maailmansieluna vaan kaikkien Herrana ja hänen herruutensa vuoksi häntä kutsutaan Herra Jumalaksi Παντοκράτωρ [Pantokratōr vrt. 2. Korinttilaiskirje 6:18], eli “Universaaliksi hallitsijaksi” … Ylivertainen Jumala on Olento, joka on ikuinen, ääretön, absoluuttisen täydellinen.

Toisin sanoen: Newton ei ollut skeptikko.


Lähteet:

E-Skeptic 3.12. 2008: Newtonmas is here again (almost).

Thayer, H. S. 1953, Newton’s Philosophy of Nature: Selections From His Writings. New York: Library of Classics

torstai 4. joulukuuta 2008

Pikkuruinen elävä fossiili kertoo kambrikauden räjähdyksestä



Aiemmin löydetty ediacarakauden jälkifossiili. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

Meribiologit ovat löytäneet viinirypäleen kokoisen otuksen Bahamasaarten rannikolta. Texasin yliopiston tutkija Mikhail Matz kollegoineen havaitsi joukon yksisoluisia eläimiä, joiden uskotaan olevan vanhimpia eläviä fossiileja. Gromia sphaerican sanotaan olevan kaukaista sukua ameballe.

BBC ja Discovery News kertoivat tuoreeltaan löydöstä, joka julkaistaan piakkoin Current Biology –lehdessä. Molemmat julkaisut pitivät sitä hämmästyttävänä läpimurtona.

Vaikka G. sphaerica on läpimitaltaan vain kolmesenttinen, se on yksisoluiseksi jättiläinen. Se muodosti puolimetrisen painauman taakseen merenpohjaan. Tutkijat eivät ennen tätä uskoneet, että yksisoluiset voisivat jättää jälkiä. He kuvittelivat, että kaikki tunnetut jälkifossiilit ovat monisoluisten eläinten painalluksia.

Charles Darwin tiesi kambrikauden räjähdyksestä, joka heikensi hänen evoluutioteoriansa uskottavuutta. Hän kuitenkin arveli tämän johtuvan “geologian kertomuksen epätäydellisyydestä”, kuten hän ilmaisi asian Lajien synnyssä (1859).

Mutta uusi löytö osoittaa, että Darwin oli väärässä, Matz selitti. G. sphaerica merkitsee sitä, että kambrikauden räjähdys oli todellinen. “Sen on täytynyt olla ylivertainen elämän monipuolistuminen, jollaista ei koskaan ennen oltu nähty,” hän kertoi Discovery Newsille. Hänen mukaansa löytö ikään kuin ”tupsahti taikalaatikosta”.

"Australian Stirlingin muodostelmassa on 1,8 miljardin vuoden ikäinen fossiili, joka näyttää aivan näiden jäljiltä kiekkomaisine painalluksineen, aivan niin kuin näilläkin tyypeillä, ” Matz jatkoi. "Emme ole todistaneet mitään, mutta saatamme katsoa kaikkien aikojen makroskooppista fossiilia.”

Jos yksisoluinen säilyy 1,8 miljardia vuotta pohjimmiltaan muuttumattomana, darvinismi alkaa upota entistä syvemmälle suohon, josta sen on vaikea pyristellä ylös.

Ennen tätä löytöä vanhimman jälkifossiilin uskottiin olevan 580 miljoonan vuoden ikäinen. Uusin löytö kertoo, että jo 1, 2 miljardia vuotta ennen sitä eliöillä oli tapana jättää jälkipolville merkkejä olemassaolostaan.

Tämän pitäisi saada meidät epäilemään vuosimiljoonien todellisuutta. Aivan liian usein jo yksittäinen löytö saa darvinistit kirjoittamaan suuren osan oletettua historiaansa uudelleen.


Lähteet:


'Grape' is key to fossil puzzle. BBC News. 21.11. 2008. http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7739703.stm

Reilly, Michael. 2008. Single-Celled Giant Upends Early Evolution. Discovery News. (20. 11.). http://dsc.discovery.com/news/2008/11/20/gromia-cambrian-print.html

lauantai 29. marraskuuta 2008

Uskontotieteilijän ateistiset argumentit



Darvinismin kritiikkiä ei edelleenkään suvaita.



Joel Kontinen

Professori Tapio Puolimatka kirjoitti Helsingin Sanomissa dogmaattisesta suhtautumisesta evoluutioteoriaan.

Esimerkiksi Royal Societyn eli Ison-Britannian tiedeakatemian koulutusasioista vastaava johtaja professori Michael Reiss joutui eroamaan, koska hän sanoi, ettei koulun luonnontieteen opetuksessa tulisi väheksyä oppilaiden luomisuskoa. Reissin katsottiin tehneen liikaa myönnytyksiä kreationisteille.

Asiasta kehkeytyi myllerrys brittimediassa. Jopa sananvapautta puolustava järjestö Index on Censorship puuttui asiaan.

Puolimatka käsitteli kirjoituksessaan varsinkin filosofi Thomas Nagelin näkemyksiä. Nagel, joka on ateisti, myöntää, että hänen vakaumuksensa vaikuttaa siihen, mitä hän pitää totena. Maailmankatsomus siis ratkaisee, miten hän tarkastelee todellisuutta.

Professori Puolimatkan mukaan nykytiede on hyvin dogmaattista:

Vastustaessaan uskonnollista fundamentalismia sulkemalla kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme tieteentekijät sitoutuvat toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon.

Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle he liioittelevat evoluutioteorian puolesta esitettyjä tieteellisiä väitteitä. Näin on syntynyt älyllisesti epäterve tilanne, jossa ei olla valmiita koettelemaan naturalistisia vakaumuksia kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta.


Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen tutkija Elisa Järnefelt vastasi Puolimatkalle kertomalla omasta tutkimuksestaan, jossa hän pyrki tekemään eroa arkiajattelun ja tieteellisen tiedon välillä. Valitettavasti Järnefeltillä on yltiöihanteellinen käsitys tieteenteosta:

Tieteellinen ajattelu edellyttää, että arkiajattelussa keskeinen päätelmä arvioidaan kriittisesti ja jopa hylätään. Jokainen tieteellinen teoria siis altistetaan kritiikille, millä pyritään takaamaan sen oikeellisuus.

Evoluutioteoria on jatkuvan tieteellisen tarkastelun ja kritiikin kohteena. Tämä on osoitus tieteellisen teorian elinvoimaisuudesta ja tieteellisyydestä; evoluutioteoreettista tietoa voidaan tarkastella kriittisesti, testata empiirisesti ja korjata.



Käytännössä evoluutioteoria on kuitenkin niin joustava, että sen falsifiominen on miltei mahdotonta. Evoluution perusoletukset ovat maailmankatsomuksellisia. Käytännössä niitä puolustetaan hyvin dogmaattisesti. Kriitikot saavat hyvin pian kuulla kunniansa.

Järnefelt laati hiljattain pro gradu tutkielman aiheesta ”Älykkään suunnittelun teoria. Tutkimus kansanomaisen psykologian ja biologian yhteydestä kreationistiseen ajatteluun". Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta hyväksyi sen toukokuussa 2007.

Vaikka skeptikot mielellään näkevätkin yhteyden älykkään suunnittelun ja kreationismin välillä, niiden samastaminen jo kertoo sen, ettei tutkija ole perehtynyt aiheeseen riittävän monipuolisesti.

Myös Järnefeltin käyttämät lähteet herättävät kysymyksiä. Niissä painottuu älykkään suunnittelun kritiikki. Eugenie Scott, joka kutsuu itseään Darwinin kultaiseksi noutajaksi, on ottanut elämäntehtäväkseen evoluution puolustamisen kouluopetuksessa. Free Inquiry ei ole ensinkään tiedejulkaisu vaan lähinnä skeptikkojen pamfletti, jota Richard Dawkins , Massimo Pigliucci ja Viktor Stenger käyttävät edistääkseen maailmankuvaansa.

Järnefeltin lähteet, teesit ja perusolettamukset osoittavat, että Puolimatkan kritiikki on hyvin aiheellista.

Lähteet:

Järnefelt, Elisa. 2008. Helsingin Sanomat (22.11.) Uskonnolliset opit mukailevat monilta osin arkiajattelua
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Uskonnolliset+opit+mukailevat+monilta+osin+arkiajattelua/1135241309755

Mirsky, Steve. 2006. Teach the Science. Scientific American 294:4, 20-21 (helmikuu 2006)

Puolimatka, Tapio. 2008. Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla. Helsingin Sanomat (15.11.) http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Evoluutioteoriaa+on+opetettava+kriittisesti+avoimella+tavalla/1135241111292

perjantai 28. marraskuuta 2008

Evolutionistien ohjelmajulistus



Tässä on osa evoluution hyvästä sanomasta. Piirros: José-Manuel Benito Álvarez, Wikipedia.


Joel Kontinen

En usein saa sähköpostia, joka alkaa sanoin “Hyvät evolutionistitoverit”, mutta alkuviikosta sain tällaisen viestin. Lähettäjä oli pastori Michael Dowd, joka ilahdutti minua The Evolutionary Times - uutiskirjeellään.

Jos kuvittelet, että evoluutio ei ole uskonto, et ehkä ole kuullut pastori Dowdin puhuvan “yhteisestä luomismyytistämme – kosmoksen suuresta kertomuksesta.”

Michael Dowd tunnetaan kirjastaan Thank God for Evolution. Pastori Dowd tuntuu olevan täynnä suuria odotuksia. Hän sanoo olevansa evolutionarinen evankelista, joka matkustaa ristiin rastiin Pohjois-Amerikkaa “kertomalla uskonnollisesti inspiroivalla tavalla tieteen valtavirran esittämää universumin 14 miljardin vuoden historiaa.”

Aivan. Dowd sanoo, että evoluutio on uskonnollisesti inspiroivaa. Sen lisäksi, että hän aloitti sähköpostinsa sanoin “Hyvät evolutionistitoverit” hän päätti sen ilmauksella “Yhdessä evoluution puolesta”.

Hänellä on muutenkin tapana viljellä värikkäitä ilmauksia, esimerkiksi ”matelijamenneisyys” (lizard legacy) ja ”marakattimieli” (monkey mind) havainnollistaakseen hyvää sanomaansa siitä, että olemme osa eläinkuntaa.

Hän luonnostelee tavoitteensa The Evolutionary Timesissa:

Kaksiosainen visiomme: (1) Vuoteen 2050 mennessä valtaosa uskonnollisista ja uskonnottomista ihmisistä kaikkialla maailmassa on riemullisesti omaksunut evolutionistisen, ekologisen maailmankatsomuksen.

(2) Näemme myös, että vuosisadan puoleenväliin mennessä ihmiskunta on symbiootisessa yhteydessä teknologiamme ja yhteiskunnallisten rakenteidemme kanssa suurelta osin siirtynyt kaikkia osapuolia hyödyntävään suhteeseen laajemman elämänmuotojen joukon kanssa, jonka osa me olemme.


Näyttänee siis siltä, että pastori Dowdin tavoite on perustaa uusi sekulaarinen uskonto, joka yhdistää aikamme kaksi suurta kvasitieteellistä rakennelmaa: uusdarvinistisen evoluution ja uskon ihmistekoisen ilmastonmuutoksen vääjäämättömyyteen.

Pastori Dowdin kotisivuilla näytelmäkirjailija Bill Bruehl luonnehtii kirjaa Thank God for Evolution seuraavin sanoin: “Tämä on hyvin tarpeellinen kirja, jopa pyhä kirja, kirjoitus, joka kertoo hengellisestä herätyksestä kaikkien uskontojen edustajille sekä myös järjestäytyneiden uskontojen ulkopuolella eläville ihmisille.”

Valitettavasti tämä “hengellinen uudistus” on täysin vastoin kristinuskon opetuksia. Apostoli Paavali olisi kutsunut sitä suureksi eksytykseksi. Vaikka esimerkiksi Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer on ylistänyt Dowdin kirjaa, luulisi, että evoluutiota on entistä vaikeampi luokitella puhtaasti tieteeksi.

Lienee syytä välittää pastori Michael Dowdille suurkiitokset siitä, että hän rohkenee osoittaa evoluution todellisen luonteen.

Lähde:

The Evolutionary Times. 25. 11. 2008. http://thankgodforevolution.com/newsletter/200811

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Genesiksen ryöstö





Genesiksen ryöstö? Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.

Joel Kontinen

Minun on tunnustettava, että olen viime aikoina ryöstänyt Genesistä. Tein tämän hätkähdyttävän havainnon lukiessani LiveSciencen tuoretta juttua fysiikan professori Karl W. Gibersonista. Hänen mukaansa Genesiksen historiallis-kirjaimellinen tulkinta ”ryöstää siitä kaiken, mikä on kiinnostavaa”.

Kuulostaako kiinnostavalta? LiveScience raportoi Harvard Clubilla järjestetystä tapahtumasta, jossa Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer jutteli Gibersonin kanssa tämän uutuuskirjasta Saving Darwin (HarperOne 2008). Gibersonin mukaan meidän ei pitäisi eksyä sivupoluille etsiessämme Genesiksen punaista lankaa vaan “muistaa, että Raamattu toistaa sitä kertosäettä, että Jumala havaitsi kättensä jäljen ‘hyväksi’ ja että hän näkee maailman hyvänä.”

Giberson oli Science and Theology Newsin päätoimittaja. Luin lehteä, kunnes se kuoli sukupuuttoon vuonna 2006. Science and Theology News oli John Templeton Foundationin yritys tasapainotella teistisen evoluution ja ateismin välisen kuilun ylitse. Gibersonin esikunta torjui miltei kaikki jutut, jotka olisivat antaneet myönteisen kuvan kreationismista ja älykkäästä suunnittelusta.

Vaikka lehdessä olikin joitain ajatuksia herättäviä juttuja, sen “antaa kaikkien uskonnollisten kukkien kukkia” -strategia ei onnistunut saada potentiaalisia tilaajia vakuuttumaan lehden tarpeellisuudesta. Niinpä pahasti tappiollinen lehti jouduttiin lakkauttamaan.

Ennen pitkää Giberson löysi muita foorumeja, joilla hän toi julki näkemyksensä perimmäisistä kysymyksistä. Hiljattain hän esimerkiksi väitteli Answers in Genesiksen Ken Hamin kanssa Beliefnet.comissa.

Yritykset sovittaa Genesis ja evoluutio yhteen eivät ole kuolleet sukupuuttoon. Nyt kun Darwinin 200-vuotisjuhlat lähestyvät, meidän osamme on kuulla aiheesta vielä kyllästymiseen saakka.

Kun punnitsemme Genesiksen mytologisen tulkinnan etuja ja haittoja, huomaamme melko pian professori Gibersonin strategian puutteet. Loppujen lopuksi Jeesuskin uskoi kirjaimellisen luomiseen ja Hän tuli maailmaan Aadamin ja Eevan kirjaimellisen syntiinlankeemuksen vuoksi.

Päivälehden lukeminen
voisi saada kaikki paitsi pinttyneet optimistit huomaamaan, että maailmamme ei enää ole niin hyvä kuin Eedenin päivinä. Voisimme jopa erehtyä päättelemään, että Genesis on edelleenkin ajankohtainen.

Sillä välin taidan edelleen ryöstää Genesistä. En loppujen lopuksi ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että se merkitsisi loppua kaikelle sille, ”mikä on kiinnostavaa”.





Lähde:

Lloyd, Robin. 2008. God and Evolution Can Co-exist, Scientist Says. LiveScience (18. 11.). http://www.livescience.com/culture/081118-god-evolution.html

perjantai 21. marraskuuta 2008

Darwin 200: Nature juhlii jo ennakkoon



Nature juhlii jo nyt Darwinin syntymäpäivää


Joel Kontinen

Charles Darwinin syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta 12. helmikuuta ensi vuonna, mutta evoluution kannattajat ovat jo alkaneet muistojuhlat. Nature julkaisi nyt syntymäpäiväsankarista erikoisteeman, ja saanemme kuulla luonnonvalinnasta vielä monta kertaa ennen kuin juhlat ovat ohitse.

Naturen pääkirjoitus Beyond the origin, joka sinänsä on Darwinin kirjasta Lajien synty (The Origin of Species) johdettu sanaleikki, nostaa luonnonvalinnan evoluution keskeiseksi tekijäksi, vaikka luonnonvalinta tunnettiin jo vuosikymmeniä ennen hänen aikaansa. Ja kaiken lisäksi luonnonvalinta kykenee korkeintaan valitsemaan jo olemassa olevasta geneettisestä aineksesta.

Nature ei tapansa mukaan säästele ylisanoja, kun kyse on Darwinista:

Darwin lienee ollut nykyajan vaikutusvaltaisin tiedemies. Kukaan yksittäinen tutkija ei hänen jälkeensä ole yltänyt siihen kumulatiivisen vaikutukseen, mikä hänellä oli luonnontieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin, politiikkaan, uskontoihin ja filosofiaan, taiteeseen ja kulttuurisuhteisiin ja lisäksi tavalla, josta itse Darwin ei olisi uneksinutkaan.

Vain materiaan uskoneet kreikkalaiset filosofit olivat 2300 vuotta ennen evoluution isän syntyä jo spekuloineet, että lajit muuttuvat hitaasti toisiksi lajeiksi. Darwinin näkmystä ei siis edes hyvällä tahdolla voida pitää kovin uutetena ja ihmeellisenä.

Charles Darwin oli koulutukseltaan teologi. Kärsimyksen todellisuus sai hänet epäilemään Jumalan hyvyyttä.

Tyttärensä kuoleman jälkeen Darwin hylkäsi Raamatun opetuksen ihmisen alkuperästä ja kehitteli rakennelman, jossa Jumalaa ei tarvittu lainkaan. Vielä Lajien synnyssä (1859) hän saattoi varata pienen osa Luojalle, mutta kun hän kirjoitti teoksensa The Descent of Man (1871) luonnonprosessit olivat syrjäyttäneet Jumalan lopullisesti.

Vuonna 1859 Darwin julkaisi teorian, jonka tueksi hän ei vielä voinut esittää välimuotofossiileja tai muita todisteita. Hän toivoi, että ne vielä joskus löydettäisiin. Olemme jo odottaneet 150 vuotta. Meillä ei vieläkään ole muita "todisteita" kuin muutama kiistelty vanha fossiili , esimerkiksi Lucy eli Australopithecus afarensis ja "liskolintu" Archaeopteryx . Miksi meidän siis pitäisi juhlia?





Lähteet:

Darwin 200. Nature 456. http://www.nature.com/news/specials/darwin/index.html

Beyond the origin. Nature 456, 281 (20. 11. 2008)

maanantai 17. marraskuuta 2008

Yllätys: Ihmisrotuja onkin vain yksi



Geneettiselle pullonkaulalle on looginen selitys: Nooan ajan vedenpaisumus.


Joel Kontinen

Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin kirjoitti Aamulehdessä ihmisten geneettisestä yhtenäisyydestä 17.11. Kuten monesti ennenkin, hän ei samalla malttanut olla levittämättä evoluution ilosanomaa. Hänen mielestään ”on kiistatonta, että polveudumme muista eläimistä.”

Sekä fossiililöydöt että uudet molekyyligeneettiset tutkimukset osoittavat, että ihmisen kehityslinja erosi lähimmän elossa olevan sukulaisemme, simpanssin, kehityslinjasta noin kuusi miljoonaa vuotta sitten.

Professori Portin näyttää edelleenkin pitävän darvinistista suurta kertomusta totuutena. Hän ei vahingossakaan kerro mitään, mikä voisi saada lukijan epäilemään evoluutiota. Niinpä hän unohtaa mainita Sahelanthropuksen kiistanalaisuuden ja sen, että Homo habilis ja Homo erectus esiintyvät fossiiliainestossa osittain samassa kerrostumassa. Myös Lucyyn eli Austrapithcus afarensikseen liittyvät heikkoudet jäävät pimentoon. Sen sijaan hän sanoo dogmaattisesti: ”Käsitys siitä, että ihminen on biologisen evoluution tulos, varmistuu jatkuvasti.”

Mutta hän ei mainitse ainuttakaan konkreettista esimerkkiä tästä. Jo johtavia tiedelehtiä lukemalla saa hyvinkin erilaisen käsityksen asiasta.

Toisin kuin esimerkiksi Steve Jones , Portin uskoo, että ihmisen ”aivojen biologinen evoluutio jatkuu edelleen”.

Portinin mukaan ”ihmislaji on harvinaisen yhtenäinen”. Hän arvelee tämän johtuvan geneettisestä pullonkaulasta.

Tämän geneettisen yhtenäisyytemme on katsottu johtuvan siitä, että molekyyligeneettisten laskelmien perusteella lajimme kehityslinjassa on noin 50 000 -150 000 vuotta sitten ollut eräänlainen pullonkaula, jolloin koko lajin yksilömäärä on supistunut kenties vain noin 2000 lisääntyvän yksilön suuruiseksi.

Pullonkaula aiheutui jostain ympäristökatastrofista, jollaiseksi on arvioitu silloin sattunutta valtavaa tulivuorenpurkausta, jonka nostattama tuhkapilvi viilensi koko maapallon ilmaston.


Käsitys geneettisestä pullonkaulasta sopii hyvin Genesikseen perustuvaan selitysmalliin. Portinin luvut tosin kärsivät melkoisesta inflaatiosta. Nooan ajan globaalinen tuhotulva karsi maapallon asukasluvun kahdeksaan noin 4500 vuotta sitten.

Portinin mukaan ”kaikki rotusyrjinnän biologiset perusteet voidaan vihdoin heittää romukoppaan.” Olen harvinaisen samaa mieltä. Portin ei kuitenkaan kerro, että nimenomaan Charles Darwinin kirja Descent of Man sisälsi tyypillisen rasistisia opetuksia ja että darvinismi myös innoitti natsien rotuoppeja. Vielä Daytonin kuuluisan apinaoikeudenkäynnin aikana (1925) koulukirjoissa opetettiin Darwinin esimerkin mukaisesti, että ihmisrotuja on viisi. Kehittynein niistä oli tietenkin valkoinen rotu.

Käsitys ihmiskunnan geneettisestä yhtenäisyydestä ei ole kovinkaan uusi keksintö. Apostoli Paavali sanoi jo 1950 vuotta sitten, että kaikki ihmiset ovat sukua toisilleen, koska he kaikki ovat Aadamin jälkeläisiä (Apostolien teot 17:26) . Toisin sanoen Raamattu oli 1950 vuotta edellä nykytiedettä.

Portin on ennenkin kirjoittanut Aamulehteen evoluutiosta äärimmäisen dogmaattisesti (voit lukea lievästi päivitetyn vastineeni tästä ).


Lähde:

Portin, Petter. 2008. Ihmislaji on harvinaisen yhtenäinen. Aamulehti 17.11 A2.

Lisätietoa:

Helsingin sanomat julkaisi vastikään professori Tapio Puolimatkan kirjoituksen evoluutionäkemyksen dogmaattisuudesta. Se kannattaa ehdottomasti lukea.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Michael Crichton: Tieteeseen tulisi suhtautua kriittisemmin



Jurassic Parkin isä epäili ilmaston lämpenemistä. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.


Joel Kontinen

Amerikkalainen kirjailija Michael Crichton tunnetaan parhaiten kirjastaan Dinosauruspuisto (Jurassic Park, 1990). Sen elokuvaversio aloitti melkoisen dinosaurusbuumin kaikkialla maailmassa. Crichton, joka kuoli 4.11., oli myös tiedemies. Hän oli kiinnostunut tieteen ilmiöistä, esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä ja maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta. Hän saattoi toisinaan olla varsin kriittinen. Hän jopa sanoi, että elämän etsiminen ulkoavaruudesta (SETI-hanke) ei ole tiedettä. Hänen mukaansa “Se on kiistattomasti uskonto.”

Hiljattain Wall Street Journal julkaisi uudelleen osan luennosta, jonka Crichton piti California Institute of Technologyssä 17. tammikuuta 2003. Hänen luennollaan oli melko kiinnostava nimi: “Avaruusoliot aiheuttavat globaalin ilmaston lämpenemisen.” Hän varoitti konsensustieteen vaaroista. Hänen mukaansa tiede ei tunne sellaista ilmiötä kuin konsensus: ”Jos se on tiedettä, se ei ole konsensusta. Piste.”

Sitten hän totesi: “Konsensukseen vedotaan vain niissä tilanteissa, joissa tiede ei ole riittävän perusteltua.” Crichtonin luento viittaa siihen, ettei hän suhtautunut globaaliin ilmaston lämpenemiseen kovinkaan myönteisesti. Tämä ei sinänsä ole ihme, koska sään ennustaminen on parhaimmillaankin varsin epävarmaa. Crichton totesi: “Kukaan ei usko kahdentoista tunnin sääennustetta. Nytkö meidän oletetaan uskovan ennustetta, joka ulottuu sadan vuoden päähän?”

Syksyllä 2007 dosentti Heikki Hirvas luennoi Ruoveden Helvetinkolussa geologisista ilmiöistä ja pahoitteli, että ilmastonmuutoksesta on tullut uskonto. Valtamedia ei edes huoli kriittisiä kannanottoja, koska asiaa pidetään itsestään selvänä totuutena.

Crichtonin näkemys ei sinänsä tee hänestä ympäristönsuojelun vihollista. Hän huomasi dogmaattisen tieteen vaarat. Jos tiede perustuu konsensukseen, se helposti jämähtää paikoilleen ja sille voi käydä niin kuin marxilaiselle historiankäsitykselle, jota alettiin pitää totuutena. Ja Crictonin teesit soveltuvat mainiosti myös evoluutioksi kutsuttuun maailmanselitysmalliin.

Meidän tulee tietenkin säästää luontoa, kierrättää ja pitää hyvää huolta planeetasta, jonka Jumala on meitä varten luonut. Mutta meidän on myös varottava, ettemme nosta tieteellisiä “totuuksia” dogmeiksi. Tämä on Jurassic Parkin isän perintö.




Lähde:

Crichton, Michael. 2008. 'Aliens Cause Global Warming'. Wall Street Journal.( 7. 11.)
http://online.wsj.com/article/SB122603134258207975.html?mod=djemEditorialPage#printMode

lauantai 15. marraskuuta 2008

Vanhin heprealainen teksti löydetty


Caravaggio: Daavid ja Goljat (n. 1599) Madridin Pradossa. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Arkeologit ovat löytäneet toistaiseksi vanhimman muinaisheprean tekstin läheltä paikkaa, jossa nuori Daavid kukisti filistealaisen Goljatin. He alkoivat kaivaa kymmenenneltä vuosisadalta eKr. peräisin olevaa linnoitusta viitisen kilometriä etelään nykyisestä Bet Shemeshistä viime kesäkuussa.

Tuoreessa lehdistötiedotteessa Jerusalemin Hebrew University ilmoitti, että arkeologit ovat löytäneet ostrakonin eli vanhan saviruukun kappaleen, jossa on viisi riviä kirjoitusta. Vaikka tekstiä ei olekaan vielä tulkittu, alustavat tutkimukset viittaavat siihen, että siinä on ainakin nähtävissä sanojen tuomari, orja ja kuningas juuret.

Kaivaukset tehtiin Hebrew Universityn professorin Yosef Garfinkelin johdolla. Tutkijat löysivät ostrakonin Khirbet Qeiyafassa, jossa on valtaisa muinaisjuutalainen linnoitus. Linnoitusta ympäröi neljä metriä leveä ja 700 metriä pitkä kaupunginmuuri, joka on rakennettu massiivisista kivistä, osa neljän tai viiden tonnin painoisia.

Ostrakon löytyi linnoituksen sisältä. Siinä oli orgaanista ainetta, joten se pystyttiin ajoittamaan radiohiilimenetelmällä. Oxfordin yliopistossa tehty hiili-14 analyysi ja vertailu muihin muinaisajan ruukkuihin osoittivat, että ruukku kirjoituksineen on noin 3000 vuotta vanha.

Hebrew Universityn lehdistötiedotteen mukaan ostrakonin sanotaan ehkä olevan Israelin huomattavin arkeologinen löytö Kuolleenmeren kääröjen jälkeen. Beduiinipaimen löysi Kuolleenmeren kääröt vuonna 1947 Qumranin luolasta. Ne sisälsivät satoja uskonnollisia dokumentteja ja Raamatun tekstejä, esimerkiksi kokonaisen Jesajan kirjan samalla kääröllä.

Vanhan testamentin tutkija Samuel J. Schultz sanookin, että löydöt osoittavat juutalaisten kirjureiden kopioineen Raamatun tekstejä äärimmäisen huolellisesti. Varhaisin hepreankielinen Raamattu (eli Vanha testamentti) ennen Qumranin tekstejä oli peräisin vuodelta 900 jKr. ja vaikka löydetyt tekstit olivat tuhat vuotta vanhempia, ne olivat pienehköjä tyylillisiä muutoksia lukuun ottamatta lähes identtisiä.

Nyt löydetty ostrakon muistuttaa muualta Israelista löydettyjä ruukkuja. Valtava linnoitus viittaa siihen, että Israelissa todellakin oli vahva keskushallitus kuningas Daavidin aikana (noin 1000 eKr.)

Minimalisteina tunnettu arkeologinen suunta ei ole pitänyt Vanhan testamentin kuvauksia Daavidin ja Salomon ajasta uskottavina. Mutta hiljattain The Proceedings of the National Academy of Sciences –lehdessä julkaistu tutkimus viittasi siihen, että kuningas Salomon kaivokset oli löydetty Jordaniasta Petran läheltä.

Uusin löytö tukee näkemystä, jonka mukaan kuningas Daavid ei ollut pelkkä legenda vaan Vanhan testamentin kirjoittajat kuvasivat aikaansa paikkansapitävästi.

Tämän ei pitäisi olla yllätys. Oletammekin, että Raamattu kuvaa todellista historiaa. Jeesus ja Paavali pitivät jo Genesistä eli Ensimmäistä Mooseksen kirjaa kirjaimellisena totuutena.

Hiljattain Jerusalemista löydettiin vanha sinetin painallus, joka niin ikään osoitti, että Vanhan testamentin kirjoittajat kirjoittivat historiaa hyvin tarkasti. Monet aiemmat löydöt (lue tästä ja tästä ) myös tukevat Raamatun luotettavuutta.


Lähteet:

The Hebrew University of Jerusalem. 2008. Earliest known Hebrew text in Proto-Canaanite script discovered in area where David slew Goliath. Lehdistötiedoite 30. 10. http://www.huji.ac.il/dovrut/Osctreconrelease.doc

Schultz, Samuel J. 2000. The Old Testament Speaks. 5. painos. San Francisco: Harper SanFrancisco.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Onko naisilla enemmän kylkiluita kuin miehillä?



Kummalla on enemmän kylkiluita? Kuva Answers in Genesiksen Luomismuseosta.


Joel Kontinen

Vuonna 1986 australialainen lääkäri Carl Wieland joutui rajuun autokolariin. Wieland, nykyisin Suomessakin ilmestyvän Creation ( Luominen ) -lehden perustaja, selvisi hengissä. Hänelle jouduttiin kuitenkin tekemään monia luunsiirtoleikkauksia. Plastiikkakirurgi otti joka kerta häneltä yhden kylkiluun mutta jätti luukalvon paikoilleen. Poistetun kylkiluun tilalle kasvoi jonkin ajan kuluttua uusi kylkiluu.

Näin kävi myös luomisessa. Jumala vaivutti Aadamin ”syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo” (1. Mooseksen kirja 2:21-22).

Leikkaus ei vahingoittanut Aadamia pysyvästi. Jumala tiesi, että kylkiluun tilalle kasvaisi uusi. Naisilla ei nykyisinkään ole enemmän kylkiluita kuin miehellä, koska Suunnittelijamme on ohjelmoinut kehomme tuottamaan niitä 12 paria.

Käsitys puuttuvasta kylkiluusta ei perustu Raamattuun vaan vanhentuneisiin käsityksiin perinnöllisyydestä. Ranskalainen luonnontieteilijä Jean-Baptiste Lamarck (1744-1829) kehitti hypoteesin hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. Jos kirahvi joutuu aina kurottamaan kaulaansa ylettyäkseen akasiapuun yläoksiin, sen kaulasta tulee pitkä ja myös sen jälkeläisistä tulee pitkäkaulaisia. Näin Lamarck luuli.

Nykyisin tiedetään, että hankitut ominaisuudet eivät periydy. Lamarckin ajatukset ovat esimerkki darvinistisesta satuilusta, joka kaiketi näki päivänvalon jo ennen Charles Darwinin aikaa.


Voit lukea Carl Wielandin kertomuksen onnettomuudesta tästä.


Lähde:

Wieland, Carl. 2007. Aadam ja ”puuttuva” kylkiluu.
http://creationontheweb.com/images/lote/finnish/pdfs/m21_4_46-47.pdf

tiistai 11. marraskuuta 2008

Richard Dawkins ei ole kunnon ateisti?


Kuva Wikipediasta

Joel Kontinen

Richard Dawkins jaksaa yllättää. Britannian humanistiyhdistyksen (British Humanist Association) puuhamiehenä hän kerää varoja ateistiseen mainoskampanjaan. BHA suunnittelee ostavansa mainostilaa kuudestakymmenestä Lontoon bussista neljäksi viikoksi.

Ateistien ulkomainoksessa lukee: ”Jumalaa ei luultavasti ole olemassa. Lakkaa nyt murehtimasta ja nauti elämästä”. Dawkinsin tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan.

Niin he tekevätkin. Esimerkiksi nimimerkkiä Dan Goldfinch käyttävä bloggeri on jo sanonut, että Dawkins ei voi olla kunnon ateisti, kun hän lisäsi julisteeseen sanan luultavasti (probably).

Ei luultavasti ole kovin loogista perustaa maailmankuvaansa Jumalan olemassaolon kieltävään ideologiaan, joka luultavasti voi myös olla väärässä, niin kuin professori Dawkins hiljattain vihjaisi.

Lähteet:

BBC News. 'No God' slogans for city's buses. (21.10.)
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/england/london/7681914.stm

Goldfinch, Dan. 2008. Richard Dawkins is Probably Not An Atheist. Life Under the Blue Sky: The View From Below. http://dangoldfinch.wordpress.com/2008/10/22/richard-dawkins-is-probably-not-an-atheist/

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kuoleman kulttuuri



Jean Fouquet (1460) : Kuolema viikatemiehenä. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Akateemikko Eino Jutikkala antoi historian opiskelijoille tutulle kirjalleen nimen Kuolemalla on aina syynsä (1987). Nyt kun kuolemasta puhuminen näyttää yleistyneen kaikkialla länsimaailmassa, olisi syytä pohtia, mistä tämä kuolinbuumi oikein johtuu.

Kotosuomemme kouluammunnat (lue tästä , tästä ja tästä ), perhedraamat ja insuliinisurmat lienevät tuoreina muistissa. Myös muualta kuuluu kuolinuutisia. Lokakuussa eutanasiaa kannattava australialainen lääkäri Philip Nitschke julkaisi Internetissä itsemurhaoppaan. Isossa-Britanniassa paronitar Mary Warnock sanoi, että dementiapotilaiden velvollisuus on kuolla pois, jotta he eivät kuluttaisi hoitajiensa voimavaroja.

USA:ssa valittiin presidentiksi henkilö, joka on kannattanut epäonnistuneista aborteista hengissä selvinneiden vauvojen jättämistä kuolemaan. Lisäksi Washingtonin osavaltiossa hyväksyttiin laki, joka antaa lääkäreille oikeuden avustaa parantumattomasti sairaita potilaita tekemään itsemurhan.

Kuoleman kulttuuri ei ole uusi ilmiö. Räikeimmillään se oli natsien kolmannessa valtakunnassa. Mutta EU:n päättäjät tuskin voivat heittää ensimmäisen kiven. Eutanasia on ollut sallittu Hollannissa vuodesta 1984. Lääkäreillä on oikeus avustaa potilaiden surmaamisessa. Tuoreessa kirjassaan The Devil's Delusion: Atheism and Its Scientific Pretensions, filosofi-matemaatikko David Berlinski sanoo Alankomaiden kokeilua hälyttäväksi. Hän viittaa The Journal of Medical Ethics –lehdessä julkaistuihin tilastoihin, joiden mukaan vuonna 1995 kolme prosenttia Alankomaiden kaikista kuolintapauksista oli avustettuja itsemurhia.

Samalla kun ateistit ja evolutionistit ajavat ihmisoikeuksia simpansseille he monien muiden kanssa epäisivät ne sairailta, vanhuksilta ja syntymättömiltä lapsilta.

Kuolema esittää johtoroolia evoluutioksi kutsutussa suuressa kertomuksessa. Kristillisen maailmankuvan mukaan kuolema taas on ”vihollisista viimeinen” (1. Kor. 15:26). Uudessa maailmassa ei enää ole kuolemaa (Ilm. 21:4), mutta sitä odotellessamme meidän kristittyjen tulisi nousta vastustamaan lännessä vallitsevaa kuoleman kulttuuria.


Lähteet:

BBC News. 2008. Democrats score huge Congress win. http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/us_elections_2008/7707760.stm

Berlinski, David. 2008. The Devil's Delusion: Atheism and Its Scientific Pretensions. New York: Crown Forum.

Muehlenberg, Bill. 2008. The Death Culture in the West. CultureWatch. http://www.billmuehlenberg.com/2008/10/24/the-death-culture-in-the-west/

lauantai 8. marraskuuta 2008

Katolilaiset ja muslimit vaativat uskonnonvapautta




Päästä minun kansani palvomaan. Vatikaani vaatii uskonnonvapautta vähemmistöille. Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen

Yhä enemmän moskeijoita nousee kaikkialle Eurooppaan, jota ennen pidettiin kristittynä maanosana. Humanismin, sekularismin ja darvinismin omaksuneet eurooppalaiset ovat valitettavasti unohtaneet omat kristilliset juurensa. Vaikka muessinit kutsuvat uskollisia muslimeja perjantairukouksiin Lontoossa ja Kölnissä, emme kovinkaan usein kuule kirkonkellojen soivan Mekassa tai Medinassa – edes sunnuntaina.

Pohtiakseen tätä ja muita kysymyksiä katoliset johtajat neuvottelivat Roomassa muslimioppineiden kanssa. Kolmipäiväisen fooruminsa (4.- 6. 11.) lopuksi he laativat julistuksen, jossa vaaditaan uskonnonvapautta vähemmistöille. He totesivat:

Uskonnollisilla vähemmistöillä tulee olla oikeus siihen, että heidän omia uskonnollisia vakaumuksiaan ja tapojaan kunnioitetaan. Heillä tulee myös olla oikeus omiin palvontapaikkoihinsa, perustajiensa kuviin ja symboleihin, joita he pitävät pyhinä eikä niitä tule altistaa minkäänlaiselle pilkalle tai ivalle.

Julistus kuulostaa hyvältä – paperilla. Mutta myös muslimilla, joka kääntyy Kristuksen puoleen, tulisi olla oikeus palvoa Jumalaa vapaasti uusien uskonveljiensä ja -sisariensa kanssa pelkäämättä henkensä menetystä.

Toisin sanoen: on jo aika, että “kerran muslimi, aina muslimi” -mantra haudataan ikuisiksi ajoiksi. Länsimaissa ihmisiä ei rangaista sen tähden, että he kääntyvät islamiin. Mutta aivan liian usein muslimeja, jotka löytävät Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen, vainotaan, syrjitään ja jopa tapetaan arabimaissa. Islam ei varsinkaan viime vuosina ole juurikaan suvainnut kristillistä lähetystyötä maaperällään.

Toivon vilpittömästi, että muslimijohtajat pitävät lupauksensa. Mutta niin kuin vaalien jälkeen monesti huomaamme, on aivan liian helppoa unohtaa annetut lupaukset.

Kristittyinä teemme hyvin, jos rukoilemme veljiemme ja sisariemme puolesta, joita vainotaan Kristuksen tähden puolikuun varjossa.

Lähde:

Vatican Information Service. Final Declaration of Catholic-Muslim Forum.
7. 11. 2008.

torstai 6. marraskuuta 2008

Onko Jaakobin, Jeesuksen veljen ossuari aito?


Jaakobin ossuari oli näytteillä Royal Ontario Museumissa 15. 11. 2002- 5. 1. 2003. Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen

Marraskuussa 2002 Biblical Archaeology Review julkaisi artikkelin kalkkikivestä tehdystä luukirstusta, joka oli peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Uutiset löydöstä levisivät kaikkialle maailmaan. Hautakirstun sivulle oli kaiverrettu arameaksi “Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”.

Löytö oli sensaatio, koska se saattoi hyvinkin olla todiste Jeesuksen historiallisuudesta. Apostolien tekojen mukaan Jeesuksen maallinen veli Jaakob oli yksi varhaisemmista kristityistä marttyyreista.

André Lemaire, muinaisheprean ja –aramean kirjoituksen asiantuntija Pariisin Sorbonnesta, joka kirjoitti artikkelin, piti kaiverrusta alkuperäisenä. Myös Geological Survey of Israelin tutkijat vakuuttivat löydön olevan aito.

Mutta kun kävi ilmi, että ossuari oli hankittu Oded Golan –nimiseltä keräilijältä, Israelista löydettyjen antiikkiesineiden valvontavirasto Israel Antiquities Authority (IAA) kutsui koolle komitean ratkaisemaan, oliko luukirstun kaiverrus aito vai ei. Kukaan ei sinänsä epäillyt itse ossuarin vaan ainoastaan kaiverruksen ja varsinkin sanan Jeesus aitoutta.

Komitea ei julkaissut varsinaista loppuraporttia mutta päätti siitä huolimatta, että kaiverrus oli väärennös. Vaikka Lemaire ja muutamat muut arvostetut asiantuntijat pitivät kiinni siitä, että ossuariin kaiverretut sanat olivat aitoja eivätkä myöhempiä lisäyksiä niin kuin jotkut väittivät, IAA aloitti pitkän oikeudenkäynnin Oded Golania vastaan vuonna 2004. Golania syytettiin siitä, että hän oli lisännyt kaiverruksen kirstuun.

Biblical Archaeology Reviewn päätoimittaja Hershel Shanks on aika ajoin raportoinut lehdessään oikeudenkäynnistä. Tuoreessa raportissaan hän toteaa, että juttu kuivunee kokoon. Kuultuaan 75 todistajaa jutun päätuomari Aharon Farkash ehdotti, että syyttäjän kannattaisi vetää juttu pois oikeudesta todisteiden puutteen vuoksi. Jopa IAA:n tähtitodistaja Yuval Goren, Tel Avivin yliopiston arkeologisen instituutin entinen johtaja, myönsi, että sanan Jeesus patina on alkuperäistä.

Vaikka oikeusjuttu ei olekaan vielä virallisesti päättynyt, näyttänee siltä, että Jaakobin ossuarin kaiverrus on sittenkin aito.

On hyvä muistaa, että siitä huolimatta, mitä skeptikot väittävät (lue lisää tästä ja tästä ), Raamattu pitää paikkansa. Se on luotettavaa historiaa Genesiksestä Ilmestyskirjaan saakka.

Lähteet:

Lemaire, Andre. 2002. Burial Box of James the Brother of Jesus. Biblical Archaeology Review 28:6, 24-33. (marraskuu 2002)

Shanks, Hershel. 2008. Supporters of James Ossuary Inscription’s Authenticity Vindicated. http://bib-arch.org/news/forgery-trial-news.asp.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Kuningas Salomon kaivokset löydetty?




Kuningas Salomo venäläisessä ikonissa. Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen


Vanha testamentti kuvaa kuningas Salomoa suuren viisauden, vaurauden ja vallan miehenä. Jeesus Kristus puhui hänestä evankeliumeissa. Biblical Archeology Review julkaisi äskettäin tutkimuksen, jossa kerrottiin Pompeijan raunioista löydetystä maalauksesta. Ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevan maalauksen arvellaan kuvaavan Salomon viisasta tuomiota (1. Kun. 3:10-28).

Kuningas Salomon maine on myös löytänyt tiensä populaarikirjallisuuteen. Brittiläinen kirjailija Sir Henry Rider Haggard (1856-1925) julkaisi romaanin, joka kuvaa Allan Quatermainin seikkailuja. Lopulta sankari löytää Salomon kaivokset Etelä-Afrikasta. Useat suositut elokuvat perustuvat kirjaan.

Minimalisteina tunnettu arkeologinen koulukunta on epäillyt Raamatun historiallista luotettavuutta ja varsinkin Salomon ajan kuvausta. Yleensä minimalistit pitävät evoluutiota totena eivätkä näin ollen voi hyväksyä esimerkiksi Genesiksen tai Nooan ajan vedenpaisumuksen historiallisuutta. Israel Finkelstein Tel Avivin yliopistosta on väittänyt, että arkeologiset löydöt eivät tue Raamatun kuvausta Salomon ajasta.

Jordaniasta löydetyn vanhan kuparisulattamon uusi radiohiiliajoitus haastaa Finkelsteinin väitteet. Hiljattain Los Angeles Times raportoi kiehtovasta löydöstä, joka tuo uutta valoa Salomon historiallisuuteen. Proceedings of the National Academy of Sciences- lehdessä julkaistussa tutkimuksessa University of Californian (San Diego) arkeologi Thomas E. Levy, jonka johdolla valtava kuparisulattamo on kaivettu esiin Raamatun Edomissa eli nykyisessä Jordaniassa, sanoo, että löytö on ainakin 300 vuotta oletettua vanhempi.

Vaikka Levy ei sanokaan suoraan, että löytö todistaa Raamatun kuvaavan Salomon aikaa paikkansapitävästi, hänen mielestään on tullut aika arvioida kysymystä uudelleen.

Arkeologi William Schniedewind University of Californiasta (Los Angeles) tukee Levyä. Schniedewindin mukaan Levy “on täysin oikeassa. Tieteelliset todisteet näyttävät suosivan hänen näkemystään."

Vaikka Finkelstein ja muut minimalistit yhä epäilevät löydön tärkeyttä, uusi radiohiiliajoitus tukee sitä, mitä Raamattu ilmoittaa kuningas Salomon hallitusajasta (971-931 eKr.).

Levyn tutkima kohde on arabiaksi Khirbat en-Nahas eli “kuparirauniot”. Se on kahdenkymmenenneljän aarin alue viitisenkymmentä kilometriä etelään Kuolleeltamereltä ja noin viisikymmentä kilometriä pohjoiseen Petrasta. Alueella on yli sata rakennusta, esimerkiksi linnoitus. Valtavat määrät kaivosjätettä, jota paikoin on yli kuuden metrin kerros, osoittavat, että alue oli selvästi rautakauden suurin kuparikaivos.

On siis hyvin todennäköistä, että Levy on oikeassa ja että kuningas Salomon kaivokset on löydetty.

Tämän ei pitäisi olla yllätys. Oletammekin Raamatun kertovan todellista historiaa. Viime aikojen löydöt tukevat esimerkiksi Jeremian kirjan (lue lisää tästä ja tästä ) ja Nehemian kirjan historiallisuutta.


Lähteet:

Feder, Theodore. 2008. Solomon, Socrates and Aristotle. Biblical Archaeology Review 34:5, 32-36 (syys-lokakuu 2008).

Maugh II, Thomas H. 2008. Copper ruins in Jordan bolster biblical record of King Solomon. Los Angeles Times. (28. 10.)
http://www.latimes.com/news/nationworld/world/la-sci-solomon28-2008oct28,0,1332762.story

lauantai 1. marraskuuta 2008

Richard Dawkinsin yllättävä tunnustus



Kuva Wikipediasta

Joel Kontinen

”Deistisen Jumalan olemassaolo voisi olla vakavasti otettava mahdollisuus.” Näin totesi Richard Dawkins väitellessään matematiikan professori John Lennoxin kanssa Oxfordin luonnonhistoriallisessa museossa 21. lokakuuta.

Tämä on yllättävä lausunto ateistilta, joka on tähän saakka pitänyt Jumalan olemassaoloa äärimmäisen epätodennäköisenä. Dawkins on sanonut, että darvinistinen luonnonvalinta pystyy selittämään kaiken elämän, älykkyyden ja suunnittelun universumissa eikä suunnittelulla ole mitään tekemistä maailmankaikkeuden synnyn kanssa.

Richard Dawkinsin tuorein kirja The God Delusion (suom. Jumalharha) on ankara hyökkäys uskontoa ja varsinkin kristinuskoa vastaan. Hiljattain evolutionisti Francisco Ayala arvosteli Dawkinsia aggressiivisesta uskonnon pilkkaamisesta Scientific American –lehdessä.

Dawkinsin uusin avaus näyttäisi kumoavan hänen entiset näkemyksensä. Maailmankaikkeudessa ilmenevä suunnittelu sai esimerkiksi filosofi Anthony Flewn hylkäämään ateismin. Elämän naturalistisen synnyn toivoton epätodennäköisyys teki lopun Sir Fred Hoylen ateismista. C. S. Lewis puolestaan huomasi todisteiden puhuvan teismin puolesta, ja Answers in Genesiksen Ison-Britannian entinen johtaja Monty White niin ikään luopui ateismista huomattuaan, että luominen selittää todellisuuden paremmin.

Onko Richard Dawkins nyt muuttamassa näkemyksiään perimmäisistä kysymyksistä? Lienee hyvä pitää mielessä, että kun Ben Stein haastatteli Dawkinsia Expelled: No Intelligence Allowed –filmissä tämä myönsi uskovansa, että avaruusoliot ovat saattaneet synnyttää maapallon elämän. Myöhemmin, kun uutiset tästä levisivät blogosfäärissä ympäri maailman, Dawkins sanoi, että hän oli tarkoittanut sen vitsiksi.

Melanie Phillips haastatteli Dawkinsia Oxfordin väittelyn jälkeen. Dawkins kiisti, että hän olisi muuttanut näkemystään yliluonnollisesta mutta sanoi siitä huolimatta, että maapallon elämä saattaa olla tulos suunnittelusta. Hän yhä pitää avaruusolioita varteenotettavampana vaihtoehtona kuin Jumalaa. Phillips sai Dawkinsin myöntämään, että joitakin tämän näkemyksistä, esimerkiksi elämän synnystä, ei voida pitää tieteellisinä. Abiogenesistä eli elämän syntyä elottomasta ei voida tutkia tieteellisesti, joten sen selittäminen pysyy ongelmana.

Phillips pahoitteli sitä, että vaikka Richard Dawkins sanoo haluavansa pitää kiinni totuudesta, tällä on tapa esittää perättömiä väitteitä. Esimerkiksi Anthony Flew on kritikoinut Dawkinsia siitä, että tämä sanoi Albert Einsteinin olleen ateistin siitä huolimatta, että Einstein nimenomaan kiisti tämän.

Yleensä deismillä tarkoitetaan uskoa Jumalaan, joka loi maailman mutta ei aktiivisesti puutu sen kulkuun eikä esimerkiksi vastaa rukouksiin. Kristinuskon Jumala on sekä transsendenttinen (tuonpuoleinen ) että immanentti (läsnäoleva). Richard Dawkinsin ”deistinen Jumala” näyttää valitettavasti asuvan jollain muulla planeetalla.

Mutta onhan sekin alku.



Lähde:

Philipps, Melanie. 2008. Is Richard Dawkins Still Evolving? The Spectator (23.10.)
http://www.spectator.co.uk/melaniephillips/2543431/is-richard-dawkins-still-evolving.thtml

perjantai 31. lokakuuta 2008

Tunnettu evolutionisti tunnustaa: kreationistit ja älykkään suunnittelun kannattajat ovat entistä näkyvämmin esillä



Dominikaanipappi ja biologi Ayala ei usko tällaiseen historiaan. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta, johon on reilussa vuodessa käynyt tutustumassa yli puoli miljoonaa ihmistä.


Joel Kontinen

Californian yliopiston evoluutiobiologi Francisco J. Ayala on taustaltaan dominikaanipappi. Ayala ei kuitenkaan usko Jumalan suoraan luomistyöhön vaan sanoo Hänen käyttäneen evoluutiota . Paavi Johannes Paavali II oli jokseenkin samoilla linjoilla.

”Huono suunnittelu”, petoeläinten julmuus ja parasiittien sadistisuus ovat Ayalan mukaan osoituksia siitä, ettei Jumala ole voinut luoda organismeja suoraan. Richard Dawkins on käyttänyt esimerkiksi ihmissilmää osoituksena huonosta suunnittelusta. Silmälääkärit arvelevat tämän johtuvan siitä, että Dawkins ei tiedä tarpeeksi silmän toiminnasta.

Syntiinlankeemus taas kertoo, miksi meillä on ohdakkeiden ja orjantappuroiden lisäksi myös kuolemaa, kärsimystä, loisia ja petoja.

Luonnonvalinta kykenee Ayalan mielestä selittämään luonnon julmuuden. Hän pyrkii tästä huolimatta osoittamaan, että evoluutio ja usko eivät ole ristiriidassa keskenään. Hänen mukaansa esimerkiksi Richard Dawkins tekee tieteelle karhunpalveluksen tekemällä pilaa uskosta.

Ayala tunnustaa, että kreationistit ja älykkään suunnittelun kannattajat ovat nykyisin entistä näkyvämmin esillä. Tämä pitää paikkansa myös Suomessa, vaikka evolutionistit sortavat toisinajattelijoita ja kouluopetus ja populaarilehdistö julistavat vain darvinistista totuutta. Euroopan neuvostokin on varoittanut kreationismin vaaroista.

Nykyisin Luominen -lehti ilmestyy suomeksi ja yli kolmasosa kansasta epäilee evoluutiota.

Filosofi David Berlinski onkin sanonut, että ihmiset epäilevät darvinistista evoluutioita, koska he eivät ole tyhmiä. Se ei toisin sanoen ole tarpeeksi uskottavaa.

Lähde:

Lehrman, Sally. 2008. The Christian Man's Evolution: How Darwinism And Faith Can Coexist. Scientific American 299:5, 74-75(marraskuu).
http://www.sciam.com/article.cfm?id=the-christian-mans-evolution&sc=WR_20081028

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Viikon aforismi: Pelko johtuu matelijan aivoistamme





Tällaiselta otukselta perityt aivot synnyttävät pelkoa, ainakin evolutionistin mielessä

Joel Kontinen

Time on amerikkalainen viikoittain ilmestyvä uutislehti, jota luetaan varsin paljon myös Suomessa. Lokakuun 20. päivän numerossa John Cloud pohti USA:n pankkikriisistä alkanutta paniikkia. Hän sanoi: ”Pelko on itsepintainen emootio, jonka evoluutio on istuttanut matelijan aivoihimme.”

Cloudin diagnoosi perustuu siihen, että hän uskoo ihmisen olevan mutaatioiden ja luonnonvalinnan sattumanvarainen tuote.

1. Mooseksen kirja eli Genesis taas kertoo meille, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Kun tiedämme tämän, meidän ei tarvitse välittää evolutionistien saduista. Genesis on todellista historiaa, jota ilman emme ymmärtäisi Uutta testamenttia. Jeesus ei kuollut myytin vaan Aadamin ja Eevan synnin vuoksi.

Raamattu tuo meille lohdutusta myös pelon keskuuteen. Yhä uudestaan näemme sanat älä pelkää tai älkää pelätkö pyhän kirjan sivuilta. Johannes esimerkiksi kirjoitti:

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole. vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa (1. Joh. 4:17-18).

Lähde:

Cloud, John. 2008. The Moment 10/6/08: New York. Time (Europe) 20.10., sivu 9.