maanantai 13. elokuuta 2007

Kristitty - silloin ja nyt

Joel Kontinen

”Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi kutsua opetuslapsia kristityiksi”, kirjoittaa Luukas Apostolien tekojen 11. luvun jakeessa 26. Sana ”kristitty”, kreikaksi kristianos, esiintyy ainoastaan kolmesti Uudessa testamentissa. Apostolien tekojen 26. luvun jakeessa 28 kuningas Agrippa sanoo Paavalille: ”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi” Pietari kirjoittaa 1. kirjeensä 4. luvun jakeessa 16: ”Mutta jos joku kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön tästä nimestään Jumalaa.”

Kristuksen seuraajat eivät alun perin käyttäneet tätä nimeä itsestään. He nimittivät toisiaan opetuslapsiksi, uskoviksi, veljiksi ja sisariksi tai tien vaeltajiksi. Kristinusko herätti varsin pian pakanoiden huomiota. Yleensä heistä puhuttiin pahaa, koska kristityt eivät suostuneet palvomaan keisaria niin kuin muut Rooman valtakunnan asukkaat eivätkö osallistuneet pakanallisiin menoihin.

Juutalaiset olivat saaneet erivapauden palvoa omaa Jumalaansa. Heitä suvaittiin, mutta kristittyjä kummeksuttiin. Kristittyjä pidettiin kannibaaleina, koska he söivät ihmislihaa ja joivat ihmisen verta. Tämä oli pakanoiden tulkinta ehtoollisen nauttimisesta. Heitä myös syytettiin insestistä, koska he kutsuivat toisiaan veljiksi ja sisariksi. Lisäksi heitä pidettiin taikureina. Ilmaus hokkuspokkus tulee latinan kielen sanoista hoc est corpus meum, ”tämä on minun ruumiini”. Roomalaiset näyttivät tulkinneen tämän kohdan hyvin kirjaimellisesti. ”Pyhä suudelma” herätti niin ikään pahennusta.

Roomalainen historioitsija Tacitus kutsui kristinuskoa turmiolliseksi taikauskoksi, joten myös antiokialaiset saattoivat käyttää kristitty- sanaa pilkkanimenä. Suetonius puolestaan väitti, että Krestos (eli Kristus) oli yllyttänyt juutalaiset rettelöimään, ja keisari Klaudius oli sen tähden karkottanut juutalaiset Roomasta. Kristittyjä myös syytettiin siitä, että he palvoivat aasin päätä. Tämä käsitys lienee peräisin Tacituksen tarinasta. Hän kertoo, että kun juutalaiset vapautuivat Egyptin orjuudesta, villiaasit johtivat heidät veden luokse erämaassa ja tämän vuoksi he alkoivat palvoa aasinpäätä.

Ensimmäiset vuosisadan kristittyjen julkisuuskuva oli toisin sanoen hieman yksipuolinen. Paavalia kutsuttiin monilla nimillä, joista harva oli kovin kaunis. Apostolien tekojen 24. luvun jakeissa 5 ja 6 asianajaja Tertullus sanoo:

Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja nasaretilaisten lahkon johtaja. Hän lietsoo levottomuuksia kaikkialla maailmassa, kaikkien juutalaisten keskuudessa. Hän on yrittänyt saastuttaa temppelinkin.

Apostolien tekojen 17. luvun jakeessa 6 kerrotaan, miten Tessalonikassa juutalaiset syyttivät Paavalia ja Silasta: Nuo koko maailman villitsijät ovat tulleet tännekin.

Kristinusko oli radikaali liike. Markus kertoo evankeliuminsa 8. luvun jakeissa 34–38:

Sitten Jeesus kutsui luokseen väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen. Mitä se hyödyttäisi ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi? Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”


Kristinuskoa ei ole tarkoitettukaan helpoksi tieksi. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan (Matteuksen evankeliumin 7. luvun jakeissa 13 ja 14):

Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen!


Hän myös opetti (Matteuksen evankeliumin. 5. luvun jakeessa 13: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Meitä ei ole kutsuttu paistattelemaan maailman suosiossa. Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumin 6. luvun jakeessa 26: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Jeesus ei koskaan luvannut, että maailma arvostaisi todellisia opetuslapsia. Matteuksen evankeliumin 10. luvun jakeissa 24 ja 25 Hän sanoo:

Ei opetuslapsi ole opettajaansa parempi eikä palvelija isäntäänsä.
Opetuslapselle riittää; että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle niin kuin hänen isännälleen. Jos talon isäntää nimitetään Beelbesebuliksi, kuinka paljon enemmän hänen talonväkeään!”

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoi opetuslapsilleen (Johanneksen evankeliumin 15. luvun jakeissa 18–23):
Jos maailma teitä vihaa, tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä.
Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omaansa. Mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidän maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.
Muistakaa, mitä sanoin teille: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin. Jos he ovat noudattaneet minun sanaani, he noudattavat myös teidän sanaanne.
Mutta tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Ellen minä olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä. Mutta nyt he eivät voi mitenkään puolustella syntiään.
Joka vihaa minua, vihaa myös minun Isääni.

Meidän on monesti vaikea tyytyä siihen osaan, jonka Jeesus meille lupasi. Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen teologi, jonka natsit teloittivat toisen maailmansodan lopussa. Kirjassaan Kutsu seuraamiseen hän varoitti halvasta armosta. ”Halpa armo on meidän omaa armoamme itseämme kohtaan – – anteeksiantamisen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria – – armoa ilman Kristuksen seuraamista.

Bonhoeffer varoitti peukaloimasta kristinuskoa, tekemästä siitä liian helppoa. C. S. Lewis oli entinen ateisti, joka kääntyi kristityksi. Hänestä tuli yksi 1900-luvun tunnetuimmista kristinuskon puolustajista. Lewis kirjoitti muun muassa suositun Narnia-sarjan, joka on allegoria kristinuskon voitosta. Leijona Aslan kuvaa siinä Juudan jalopeuraa, Kristusta, joka voitti pimeyden voimat. Lewis sanoo erään romaanihenkilönsä suulla: Aslan ei ole kesy leijona.

Me emme voi määritellä, millainen kristinusko on. Jumala on jo määritellyt sen meidän puolestamme.

Me olemme monesti unohtaneet, mitä kristinusko on. Kristinusko on kumouksellinen oppi. Siinä ei pitäisi olla mitään hävettävää. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeessa 16:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle uskovalle, juutalaisille ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

Maailman virtausten ei pitäisi vaikuttaa meihin. Kolossalaiskirjeen 3. luvun jakeissa 1–3 sanotaan:

Jos siis teidät on herätetty Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella.
kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.
Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.

Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat todellisia kristittyjä. Kun heitä kiellettiin julistamasta sanaa; Pietari ja Johannes sanoivat (Apostolien tekojen 4. luvun jakeet 19 ja 20):

”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla enemmin teitä kuin Jumalaa!
Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”

Hyvä esimerkki todellisesta tinkimättömästä kristitystä oli viime helmikuussa kuollut Henry Morris. Henry Morris oli arvostettu hydrogeologian professori, joka vaaransi maineensa ja loistavan akateemisen uransa kirjoittamalla teologian tohtori John Whitcombin kanssa kirjan The Genesis Flood vuonna 1961. Tämä tiiliskiven kokoinen kirja palautti uskon Raamatun vedenpaisumuskertomuksen historiallisuuteen aikana, jolloin lähes kaikki teologit opettivat, että vedenpaisumus oli pelkkä myytti. Morris kuitenkin uskoi, että Raamattu puhui totta myös kuvatessaan muinaisen maailman tuhoa. Jeesushan oli sanonut ylipapillisessa rukouksessaan (Joh. 17:17): ”Sinun sanasi on totuus.”

Morris ja Whitcomb osoittivat; ettei Nooan päivien vedenpaisumus ollut paikallinen tulva niin kuin monet olivat väittäneet, vaan maailmanlaajuinen katastrofi, joka muutti maapallon olot pysyvästi. On oikeastaan käsittämätöntä, miten jotkut teologit kuvittelivat, että Jumala käskisi rakentaa 150 metriä pitkän erittäin merikelpoisen laivan, jos vedenpaisumus olisi tuhonnut vain Mustanmeren alueen. Eläimet olisivat siinä tapauksessa voineet paeta maitse. Kaiken takana lienee Jumalan ilmoituksen epäily. ”Onko Jumala todella sanonut?” (1. Moos. 3:1).

Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin 17. luvussa (jakeet 26 ja 27): ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat, aina siihen päivään saakka, jona Nooan meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.” Paikallisen tulvan kannattajat tekevät Jumalasta sitä paitsi valehtelijan: Jumala oli ilmoittanut Nooalle: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan” (1. Moos. 6:13). Ja vedenpaisumuksen jälkeen Jumala oli luvannut (1. Moos. 9:12–17) :

Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.” Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa.”

Skeptikot, ateistit sekä jopa jotkut teologit kävivät Morriksen kimppuun. Nämä liberaaliteologit eivät ymmärtäneet, että Pietarin 2. kirjeessä puhutaan juuri heistä. Kolmannen luvun jakeesta kolme jakeeseen seitsemän sanotaan:

Ennen muuta tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan. He sanovat: ”Missä on lupaus hänen paluustaan? Onhan siitä lähtien, kun isät nukkuivat pois; kaikki pysynyt ennallaan luomakunnan alusta asti.”
Tieten tahtoen he eivät ota huomioon; että taivaat samoin kuin maa, joka on tehty vedestä ja veden kautta, olivat ikiajoista olemassa Jumalan sanan voimasta.
Vedellä ja sanalla tuhottiin silloinen maailma vedenpaisumuksessa.
Mutta nykyiset taivaat ja maa on samalla tavalla säästetty tulelle, säilytetty jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivää varten.


Morris ei välittänyt pilkasta. Häntä ei ole suotta kutsuta modernin kreationistisenliikkeen isäksi. Hän aloitti vallankumouksen, joka vaikuttaa edelleenkin niin luonnontieteissä kuin teologiassakin. Kreationistit ovat osoittaneet, että väitetyt miljoonat vuodet ovat pelkkä myytti ja että Raamattu on totta sen ensimmäistä jakeesta alkaen.

Morris oli kristitty sanan raamatullisessa merkityksessä. Meidänkin varmaan pitäisi olla raamatullisia kristittyjä ja uskaltaa puolustaa Jumalan Sanan arvovaltaa. Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessä, 3. luvun jakeessa 15:

Olkaa aina valmiita vastaamaan kaikille, jotka pyytävät teitä perustelemaan toivoanne, joka teillä on.

Raamatun kreikka käyttää tässä jakeessa sanaa apologia, joka tarkoittaa kristinuskon järjellistä puolustamista. Tämä jae tarkoittaa, että meidän pitäisi aina olla valmiit osoittamaan, että Raamattu on totta.

Lähde:
Cassel, David J. 1998. Defending the Cannibals. Christian History 57, 12-17.